Kahvi on joka tapauksessa hyvä, sopii arkeen ja juhlaan. Mitä olisikaan mummoihmisten päivät ilman kahvia, nyt kun Hota-pulveri ja K-amfetamiini on kielletty kaiken maailman holhooja-hyysäreiden toimesta, eikä yskääkään saa parannella vanhaan tapaan herskalla. Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, kahvista saa paremman makuista ja epäterveellisempää keittämällä sen pannussa. Kukaan ei kuitenkaan elä ikuisesti, paitsi Leninin palsamoitu ruumis.
Sopiva kahvinjuonti on kirurgintarkka laji, ja kuten muutkin arjessa tehtävät supritteet, se kannattaa tehdä tyylillä. Maidon sijasta kahvikuppiin voi lurauttaa kuohukermaa ja jos juo kahvin mustana kuten kuuluukin, voi hakea tyyliä käyttämällä sopivaa kuppia. Nimikkokupin lisäksi pitää olla hyviä arkikuppeja, pitäähän sitä käyttökuppiakin pestä välistä, ellei sitten halua hakea eeppistä vastustuskykyä, jolla selviää jopa Gangesin ja Jangtsen veden juomisesta ilman turistiripulia ja salmonellaa.
Kuvassa "Kaksun kolme sävyä"-kahvikuppi, joita löytyy kokonainen setti, jotta kahvinjuonnin ohessa voi tarjoilla esteettistä nautintoa koko seurueelle. Onhan se nyt aika low life-meininkiä, jos ei ole laittaa esille yhteensopivia astioita, jos vaikka tulee nahkoja päiväkahveelle. Katsovat saman tien, että kaveri on selkeästi menetetty tapaus, josta ei kannata edes yrittää koulia kunnon miestä hävyttömän bachelorin tieltä.
Paskanruskea on varma valinta astioissa, jos hakee häveliästä konservatiivisuutta ja jos ruskoa on samassa astiassa useampaa sävyä, se osoittaa että astian omistaja on tarvittaessa taipuvainen myös riehakkaaseen toimintaan, kuten esimerkiksi surmanajoon pappatunturilla tuleen sytytettynä. Lisäksi ruskea muuttuu varmasti uudestaan muodiksi, onhan hipstereiksi itseään nimittävät hampuusit todistaneet sen, että näyttämällä 70-luvun katuojasta repäissyltä ryysyläiseltä, voi kävellä kaduilla ilman että ihmiset osoittavat sormilla ja nauravat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti