Parisänky

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi asiaksi nukkuminen muodostuu. Unen määrän ja laadun lisäksi merkittävä asia on myös se, miten ja missä nukkuu. Ajoittainen vieraissa nurkissa nukkuminen ei tee hallaa, vaikka selkä onkin sen jäljiltä yleensä sen tuntuinen kuin sen yli olisi ajettu rekalla. Monesti tämä on luontainen olotila myös muulloinkin.

Vaikka ihminen eläisikin yksin, tämä ei poissulje tarvetta omistaa parisänky, sillä jos sänky ei vedä kahta ihmistä, niin on aivan turha odottaa että sinne on tulossa jotain kömöjä nukkumaan, ellei sitten viehätysvoima pohjaudu persaukiseen boheemisuuteen. Kroonisesta rahapulasta huolimatta tämä ei vaan tule kyseeseen omalla kohdallani, eikä huonosta vaatemausta ole automaattiseksi boheemihabituksen rakennusmateriaaliksi. Rapean kolmenkymmenen ikäinen toimistojyyrä ja hopeakettu ei taivu narkkipatjalla rötköttäväksi elämäntaiteilijaksi ja hampuusiksi.

Aiempi sänkyni oli asunnon mukana saamani runkopatja, mikä oli siis aivan karmea. Uuden sängyn hommasin käytettynä, petauspatjan hommasin uutena. Uuden sängyn hankkimisessa meni aikaa noin vuosi, koska olen järkyttävän saamaton ajoittain. Tämä ei toisaalta ole haitaksi, sillä saamattomuus on uusi musta. Saamattomuus itsessään on kova laji, mutta ei kaikista kovin, sillä lajeista kovinhan on luonnollisesti kuntosalilla bodaaminen. Saamattomuuden suhteen pahin haaste on se, kun asioiden etenemättömyys rupeaa ärsyttämään siinä määrin että ihminen tekee peliliikkeitä. On kuitenkin tärkeää edetä asioissa, kunhan ei hötkyile.

Kuvassa sänkyni, joka on japanialaisittain kohtuullisen matala (millään muulla lailla sänkyhän ei ole japanialaisuutta nähnytkään), muutoin 160-senttiä leveine patjoineen melkoinen mastodontti. Leveä on hyvä, siinä voi maata vaikka tähtiasennossa niin, että alapää osoittaa itään. Puun väri on ehkä tylsähkö, mutta päätylautaan voi vaikka taiteilla jotain, siis joku voi jota kiinnostaa. Laitoin sängylle ainoan omistamani koristetyynyn, mikä on ihan hyvä noin. Tyynyillä on kuitenkin tapana lisääntyä itsekseen, mitä ilmeisemmin tyyny on itsesiittoinen kodinkaluste. Voin tosin olla väärässä, sillä ainakaan vielä tuohon ei ole ilmestynyt uusia sisustustyynyjä.

Paljon muuttaneena ihmisenä osaan arvostaa helposti kuljetettavia kalusteita, mutta sänky kyllä saa olla vähän vaikeamminkin kuljetettava. Kova muuttotahti on pohjimmiltaan hiukan tontoa, mutta minkäs sille voi, jos elämä syystä tai toisesta vie. Hyvä sänky kestää ukemin, kuten myös pikkutuntien kylkimyyryt, mitä ei ole koskaan liikaa. Tästäkään syystä massiivisuuden merkitystä ei voi ylikorostaa.