Hupparit

Kevät ja alkukesä on rennon rempseän pukeutumisen aikaa; krakan voi jättää henkariin roikkumaan ja kauluspaidan voi repäistä auki niin, että napit sinkoilevat pitkin seiniä kuin juoksuhautojen yli viehuvat luodit ensimmäisessä maailmansodassa. Jos ei elä yhden hengen taloudessa, kannattaa varoa ettei ilman halki viilettävä nappi puhkaise jonkun toisen silmää. Kun neuleet ja vastaavat ovat kuitenkin hiukan siistimpiä vaatteita ja nyt on hakusessa sellainen siivo epäsiisteys, ylävartalon verhoajaksi ei ole montaa vaatetta. Tällä kertaa meinasin sukeltaa hupparien aina niin mielenkiintoiseen sielunelämään.

Huppari on suhteellisen hyvä vaatekappale, se soveltuu niin rennoille toimistopäiville, kun ei ole tarkoitus tavata ketään, kuin urheilutilanteeseen mentäessä. Juhlavaatteeksi hupparista ei ole, ellei sitten halua loukata juhlien kohdehenkilöä. Huppari peittää ylävartalon aikaslailla kokonaan, jättäen paljon mielikuvotuksen varaan. Jos on allekirjoittaneen lailla vilkkaan mielikuvotuksen omaava lahjakas henkilö, tilanne ei tuota ongelmia. Jos kylmä sää yllättää, eikä ole pipoa messissä, hupparin hupun voi vetäistä päähän. Hupun käyttöä kannattaa kuitenkin harjoittaa tietyllä vakavuudella ja harvoin, koska pääsääntöisesti huppupäinen ihminen näyttää hämäräheikiltä ja tontolta. Huppu päässä kulkeva ihminen näyttää vähän siltä kuin hän olisi hipsimässä salaa naapurin pihalle, nuolemaan naapurin auton pakoputkea ilman lupaa. Nykyautoissa on muutenkin katalysaattorit, eikä pakoputket maistu enää samalle kuin mitä vaikkapa vanhat Datsunit maistuivat.

Huppareita on jos jonkinlaisia, tykkään että huppareissa saa olla myös sanomaa. Tein viime viikolla muutaman täsmähankinnan, hetken mielijohteesta tottakai. Koska vaatteiden hankinta on useimmiten aika ärsyttävää ja aikaavievää hommaa, kannattaa mielummin hankkia useampi vaatekappale kerralla. Näin säästyy aika ja hermot. Ajan viettäminen vaatekaupoissa voisi toki tehdä hyvää tyylitajulle, mutta tosiasiat tunnustaen on hyvä huomioida, että mikäli parinvalintaprosessi ja loppupeleissä myös suvunjatkaminen on tyylitajusta kiinni, niin tämä peli on hävitty jo ennen kiekon tipahtamista jäähän. Pidänkin vahvimpana pariutumisvalttikorttinani sitä, että minulla on auto. Ei mikään ökymalli, mutta kyllä sillä pisteestä A pisteeseen B pääsee.

Kuvassa "Punainen on muotia"-huppari, joka on väriltään, yllätys yllätys, punainen. Punainen on hyvä, punainen on aatteen väri. Huppari on vetskarilla keskeltä aukeavaa mallia, mikä on näpsäkkää, sillä hupparia voi käyttää liepeistä tartumalla pudotusta hidastavana viittana, kun syöksyy kohti maata hypättyään helikopterista. Hupparin rinnuksessa on puolueen logo ISOLLA. Hupparin selässä oleva teksti pitää täysin paikkansa, punainen on tosiaan aina muotia, myös silloin kun punainen ei ole muotia. Punaista kannattaa käyttää erityisesti jouluna, vappuna ja työväen parissa liikkuessa. Kannattaa ylipäänsä tunnustaa väriä silloin, kun se väri on punainen. 

Kuvassa Operaatio Vakiduuni-hupparini. Hupparissa on iso tasku edessä, ja taskuun on sijoitettu näpsäkkä kumilenkki, johon voi kiinnittää turvallisesti vaikkapa kastanjetit, jos haluaa ruveta spontaanisti joraamaan väenpaljouden keskellä. Operaatio Vakiduuni on hanke, joka pyrkii kieltämään nollatuntisopimukset, jotka ovat harvinaisen paskoja sopimuksia, kun ne eivät varsinaisesti velvoita työnantajaa välttämättä mihinkään, ja työntekijä saa puolestaan odotella tyhjänpanttina, jos sattuisi saamaan työtä tehdäkseen. 1800-luvun johtamiskäytänteiden mukaiset riistosopimukset eivät ole tätä päivää. 

Huppari päällä tuskin saa kömöjä, paitsi näillä kyseisillä huppareilla tietenkin. Pahin pelkoni onkin, että jompikumpi huppareista repeytyy, kun niitä riisutaan päältäni liiallisella vauhdilla. Voi tietysti olla, että elän taas omissa haavemaailmoissani, ja pelko on turha. Varotoimenpiteenä vähintäänkin välttelen kohderyhmääni soveltuvia, amatsoonimaisen vahvoja naisihmisiä. Toisin sanoen jatkan elämääni kuten ennenkin.