Seinien maalaaminen

Asuntoa hankittaessa on alustavasti järkevää miettiä oma osaaminen remonteerauksen suhteen. Nykyihmiseltä odotetaan että omistusluolaa laitetaan itsensä näköiseksi ja tätä yhteiskunnan ennakko-odotusta ei pidä väheksymän. Mikäli on perinyt minun laillani peukalot keskelle kämmentä, ei kannata hankkia suuremmassa remonttitarpeessa olevaa asuntoa. Jokaisen mieshenkilön pitäisi kuitenkin olla valmis kuin lukkari sotaan silloin kun tehdään kevyttä seinäremonttia, eli pistetään maalia tai tapettia pintaan. Näin siitäkin huolimatta, että taitoa tähän löytyisi yhtä paljon kuin mitä hyönteissyöjän ruumiinrakenteella varustetulla ihmisellä on lahjoja työntää kuulaa, eli hyyyyyyvin vähän.

Omalla kohdallani seinien laittamistarpeet keskittyivät tällä kertaa eteisen ja keittiön maalaamiseen. Eteisen aiempi väri oli miehekkäästi vaalean sininen ja kun tarpeena oli pehmentää tätä asunnon ylitsetihkuvaa maskuliinisuutta, ajatukseksi syntyi maalata helahoito harmaaseen taittuvan valkoiseksi tai jotain sinnepäin. Vinkki värivalintaan tuli luonnollisesti muualta.

Itse maalausurakka tehtiin miehissä vailla varsinaista osaamista ja pätevyyttä kyseiseen hommaan, minkä vuoksi maalausjäljen paikkailukin vei poikkeuksellisen paljon aikaa. Siitä viis, hauskaa oli ja työ tuli tehtyä. Oman kädenjäljen näkeminen ei sinällään valitettavasti tuota minulle suurtakaan tyytyväisyyden tunnetta, sillä olen enemmänkin ratkaisu- ja lopputuloskeskeinen ihminen, jolle on yksi hailee, kuka työn on varsinaisesti tehny. Jos olisi rahaa kuin Kroisoksella, työn olisi tehnyt jotkut maksetut äijät, joilta olisin kysellyt työn lomassa vähän väliä "Tuleeks siit mitää?", koska se on etelä-kymenlaaksolainen tapa.

Kuvassa esimerkinomaisesti eteinen ennen, ovien välissä oleva valkoinen läntti on palapeilin aiempi sijoituspaikka. Aiempi maalari oli siinä mielessä astetta kovempi henkilö, ettei ollut ottanut peiliä pois ollenkaan maalauksen ajaksi. Ainoastaan kaksi palapeilin palasta hajosi peilinkappaleita sorkkaraudalla irrotettaessa, mikä on ainakin minusta verrattain vähän. Tämäkin johtui siitä, että ko. kappaleiden tarratyynyissä oli hyödynnetty kiinnitysaineena ilmeisesti laastia liiman sijaan. Pistorasioita ei irroteltu, koska se olisi vaatinut sähköjen poiskytkemistä ja ei vaan jaksettu, kun olisi pitänyt kanssa ruuvata ja sen sellaista.

Kuvassa samainen seinä maalattuna ja huonossa valossa kuvattuna, jotta ovenkarmien päälle menevät siveltimenvedot ja maalausjäljen epätasaisuus ei erottuisi. Toisaalta kun yksikään nainen ei muutenkaan yrittäisi vietellä allekirjoittanutta kädentaitojen takia, maalausjäljellä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Suuret kädentaidot eivät kuitenkaan automaattisesti kerro suurista rakastajantaidoista, joten en ole kyseisestä asiasta kovinkaan huolissani. Toinen ovista on muuten WC:n ja toinen saunan ovi. Saunan ovessa on erikseen kyltti, jotta kukaan ei menisi epähuomiossa virtsaamaan kiukaalle.

Remontissa tarvitaan muuten kanssa työkaluja. Jokaisella itseäänkunnioittavalla herrasmiehellä ja hidalgolla on kotonaan akkuporakone (hc-miehillä on jopa iskuporakone), mutta myös kaikenlaista muuta pikkukivaa tulee olla. En nyt jaksa erikseen eritellä maalaamiseen tarvittavia työkaluja, kuten teloja ja sen semmoisia, mutta sen sijaan mainitsen sorkkaraudan ja vasaran, jotka hankin, kun niille nyt on aina käyttöä. Rautakanki toimii muuten lattialistojen irrottamisen ohessa loistavana maalin sekoitustikkuna, jos sopivaa seivästä ei satu olemaan hollilla. 

Kuvassa seinien maalaamisen kannalta tärkeimmät työkalut, vasara ja sorkkarauta, sillä ilman niitä lattialistojen irrottaminen on yhtä aivotonta touhua kuin silmäpelin yrittäminen hautuumaalla. Vasara on paras minkä remonttibudjetin ylityttyä rahalla saa ja sorkkarauta on sorkkarauta. Itseasiassa sorkkarauta on hyödyllisin työkalu ikinä, elämänlaatuni parani huomattavasti sen hankkimisen jälkeen.