keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rokkipaita

Vastuullisen arjen ja kaoottisen vapaa-ajan lisäksi ihmiselämässä kuuluu olla rock 'n rollia. En tarkoita tässä nyt yksinomaan sitä musiikkilajia, vaan minulle kysymys on asenteesta ja vaaran tunteen lisäämisestä elämän mausteeksi. Rokkiasennetta kuvastavia tempauksia voi olla esimerkiksi punaviinipullon ottaminen juomapulloksi urheilusuoritukseen (tällöin pullo on myös juotava kokonaan ja yksin), vaihtelevien avec-ihmisten vieminen tilaisuuksiin (paitsi jos on vakiintunut, sellaisessa yhteydessä tämä on vain tahditonta) sekä yleinen jöön pitäminen (mikä on hiukan samaa kuin mestarointi, siis eräänlaista johdon ja tilanteen haltuunottamista ilman muodollista valta-asemaa, tai hajua siitä, mitä on oikeasti tekemässä). Jos yleinen luonnehdinta ihmisestä on tissiposki, tällöin ko. henkilö ei voi olla liikenteessä rokkiasenteella, ei niin mitenkään, ei vaikka joisi kokonaisen viinipänisterin yksin hippohiihdoissa.

Ajoittaisesta rokkiasenteesta pääsemme kätevällä aasinsillalla siihen, että välillä sitä tulee mentyä keikoille, festareille tai veljeiltyä kaiken maailman hampuusien kanssa. Näitä erikoishetkiä varten tulee myös olla asiaankuuluva vaatetus päällä, tai muuten katu-uskottavuus kärsii ja Horus saa pilkkeen kuuluisaan silmäänsä. Jos ei halua vetää koko vaatetustaan rokkimallilla, voi myös suosia light-versiota pukeutumisesta, ja sen tehtävän ajaa yksinkertaisesti T-paita, tuttavallisemmin siis rokkipaita. Rokkipaita voi olla ihan minkä vaan riittävän rock-henkisen artistin tai yhtyeen paita, paitsi uudempien yhdysvaltalaisten punk-orkestereiden tai pomppuheviyhtyeiden paita, sillä minun isopapallanikin on näitä yhtyeitä enemmän rock-uskottavuutta, ja hän on todennäköisesti maatunut ainakin kymmenen vuotta sitten.
Kuvassa rokkipaitana hyödyntämäni Pelle Miljoona Unitedin T-paita. Paita on siinä mielessä yksilöllinen täsmähankinta, sillä ainakaan laajassa tuttavapiirissäni kovin moni ei lisäkseni fanita kyseistä pumppua. Paitaa voi käyttää joko sellaisenaan farkkujen ja kauniin neitokaisen kanssa, tai sitten hieman siistimmin Hector-meiningillä yhdistäen asusteeseen farkut, rennomman pikkutakin ja kauniin neitokaisen käsipuoleen. Paita on hiukan rypyssä, sillä en ole vielä käyttänyt sitä julkisesti, mikä on johtanut taas siihen, ettei kukaan kaunis neitokainen ole lähtenyt matkaani silittämään paitaa. Itse en voi moista tehdä, sillä moraalikäsitykseni ja hyvin piilottelemani sovinistinen maailmankatsomus kieltää minulta T-paitojen silittämisen täysin.

Rokkipaita on unisex-vaate, joka ei syrji ketään, paitsi tietysti on erikoista jos mies käyttää naistenmallista paitaa. En lähde nyt kuitenkaan tässä tuomitsemaan ketään, ties vaikka joku kaunis päivä löydän itseni naistenvaatteista, ikinä ei voi tietää, millaiseksi ihmiseksi sitä kehittyy. Vähintään yksi rokkipaita pitäisi kuitenkin olla vaatekaapissa, sillä painaa edes sen yhden vuotuisen musiikkitapahtuman läpi. Jos kyseessä on monipäiväiset festarit, suosittelen deodorantin, talkin ja magnesiumin lisäämistä kainaloihin välillä, jottei paita ryhdy haisemaan. Toinen vaihtoehto on hikoilla tauotta, sillä hiki alkaa kuulemma haista kunnolla vasta sitten, kun se kuivuu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti