Old school-retropöytä

Tässä blogissa menee tällä kertaa lujempaa kuin pikajuoksijoiden amfetamiinipippaloissa! Joissain asioissa 2000-luku on aivan hanurista ja siksi on hyvä idea hakea voimaa retrosta. 70-luku potkii kovemmin kuin Bruce Lee hevossteroidikuurin jälkeen (siis olisi potkinut silloin aikoinaan, nykyään hra Lee potkii korkeintaan ruohonkorsia ylöspäin maasta käsin) ja myös seuraava sisustusartikkeli on hakenut vauhtia tältä hienolta, hienolta vuosikymmeneltä, tosin on niitä varmaan hienompia vuosikymmeniäkin ehkä ollut. Antiikin Kreikassakin irstailivat hedonismin nimissä ja pomppivat pelkät toogat päällä, siis silloin kun eivät teurastaneet toisiaan milloin missäkin kaupunkivaltioiden välisissä sodissa. Herrat ja kömöt, tervetuloa pyöreän valkoisen pöydän valtakuntaan!

Tähän kohtaan blogia voi kuvitella ensin vauhtiviivat, sitten hieman alemmas jarrujäljet.

Pyöreä valkoinen pöytä on hakeutui asuntooni vaatimatta minulta minkäänlaista tekemistä asian suhteen lukuunottamatta ihmisjuhtana toimimista, mikä taasen on jo osa imagoani. Tämä vahvistaa osaltaan uskoani passiivisen aktivoinnin elämänfilosofiaani, eli olla tekemättä asioita muiden puolesta jotta muut aktivoituvat ja tekevät asioita itse. Noh, anyway pöytä tuli ja vanha pöytä lähti. 

Kuvassa 70-luvun pyöreä retropöytä, tilanne pöydän päällä on autenttinen eikä lavastettu. Pyöreä on hyvä. Pöytää reunustaa old school-tuolit jotka sopivat pöydän kanssa yhteen koska minulle sanottiin niin. Pöydän päällä on kuvaushetkellä viskilasi (joka arvaa minkä viskin, voittaa Tauskin gigworn t-paidan (tod. näk. käytän paitaa itse salilla ja väitän että se on Tauskin käyttämä)), vesilasi, banaani, omega 3-kapseli, hedelmäkori, random-lehtiä ja -kirjekuoria ja jos oikein käyttää mielikuvitustaan, pöydän ääressä voi nähdä Kofi Annanin istuvan oikeanpuolimmaisella tuolilla. Pöytä on niin hieno, että sen ansiosta saattaisi joku hyvännäköinen, hyvätuloinen ja muutenkin mukava veijari saada vaikkapa naista (pahoittelut seksistisestä ilmaisusta, pöydällä saisi varmaan miestäkin, siis ei pöydän päällä vaan sen avulla). 

Vaikka en itse ollut 70-luvulla muuta kuin rivo ajatus, joka jatkoi elämäänsä siinä muodossaan seuraavalle vuosikymmenelle asti, on pakko myöntää että kyseisen ajan tyylimaailmassa oli jotain niin häröä että se vaan toimii, sille joka ei usko suosittelen visiittiä Itä-Suomen Yliopiston Kuopion kampukselle, paskanruskealla lattialla, oransseilla portailla ja käsittämättömissä paikoissa sijaitsevilla sisäpihoilla ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan, kuten ei myöskään pyöreällä valkoisella pyödällä. Jos joku tietää mistä voi vielä saada autenttisen Pallo-tuolin ilman että tarvitsee maksaa itseään velkavankeuteen tahi varastaa murhaamatta (törkeä pahoinpitely ehkä menee), saa vinkata. Sellainen olisi hieno.