Pukukalossit

Paremmin pukeuduttaessa tulee huomioida että kokonaisuus täytyy olla kunnossa; mikäli yksikin vaatekappale ei ole linjassa kokonaisuuden kanssa, on riskinä että joku tarkempi kömö huomaa asian ja tämä saattaa heikentää viehätysvoimaa mitä harvemmin kellään on muutenkaan liikaa. Nykypäivänä olettaisin jok'ikisen osaavan välttää tasoltaan puvun ja tennissukkien yhdistämisen kaltaisia virheitä, joiden tulisi Darwinin oppien mukaisesti johtaa kyseisen erheen tehneen mieshenkilön suvun sammumiseen kyseisen yksilön kohdalta, kun parittelukumppania ei enää yksinkertaisesti ole löydettävissä, ainakin mikäli maailmassa on minkäänlaista oikeudenmukaisuutta olemassa. Jätetään siis eeppisten virheiden käsittely sikseen, annetaan evoluution kulkea radallaan ja keskitytään keskitason rikkeisiin jotka ovat kiusallisia, mutta eivät riko luonnonlakeja.

Yksi merkittävä tekijä hyvin pukeuduttaessa on jalkineet. Itse harrastan hyvinkin simppeleitä jalkineita, kun en tahdo näyttää miltään hipsteriltä tahi riikinkukolta. Voi toki olla, että tosiasiassa näytän muiden mielestä apinalta, mutta samapa tuo, kunhan en näytä kahdelta aiemmin mainituilta (mistä ei tarvinne kantaa huolta). Yksinkertainen on hyvä, aivan kuten kömöjenkin kanssa. Äskeisen kommentin jälkeen allekirjoittanut joutunee jatkossa kätkeytymään blogeja lukeneiden feministien ansaitulta vihalta sekä pariutumaan suomea osaamattomien ja/tai aidosti yksinkertaisten naikkosten kanssa. Nykytilanne huomioiden, vietän ensi yön mahdollisesti lehtiroskiksessa (tähän asti olen vetänyt pikkutirsoja lähinnä metrossa, junassa, bussissa, taksissa sekä Kalasataman metroaseman luona sijaitsevan kyltin takana kostean illan jälkeen).

Kuvassa uudenkarheat pukukenkäni. Kenkien kärjet ovat semisti kulmikkaat, tosin minulle on pohjimmiltaan se ja sama onko näin vai ovatko kärjet enemmän pyöreät. Suippoja kengänkärkiä en henkilökohtaisesti suvaitse, sillä niistä tulee mieleen tonttu, idän ilkeä noita tai haaremissa hengaileva palvelija (mikä ei itseasiassa ole paskempi ammatti, paitsi jos työehdoissa vaaditaan kuohituksi joutumista).  Kengät ovat hyvinkin simppelit, aivan kuten sielunelämäni ja Egyptin maastokartta (ulkomuistista ja perstuntumalta helvetisti hiekkaa ja kivikkoa, yksi vähän merkittävämpi rapakko maata halkomassa). 

Loppuun vielä pukeutumisvinkki. Näin syksystä tulee huomioida ilmojen kylmeneminen, mutta koska pitkähihaiseen paitaan pukeutuminen voi saada ihmisen hikoilemaan kuin erään sorkkaeläimen joka sanoo röh röh, liikaa ei voi laittaa päälle. Itse olen ratkaissut asian yhdistämällä T-paidan ja kaulaliinan.

Kuvassa asustevinkkini jonkun henkilön torson (ei voi päätellä että kyseessä on kokonainen henkilö, kun todisteet eivät kerro onko ruumiilla muita osia) päällä. Torson kieltämättä massiivisessa vasemmassa kädessä on ruma, varmaankin kuulakärkikynällä piirretty, tatuointi joka esittää mahdollisesti huonosti piirrettyä DNA-rihmastoa. T-paita yhdistettynä kaulaliinaan on helkkarin autenttinen idea, koska en ole nähnyt kenenkään muun käyttävän kyseistä vaatetusta kuin itseni. Kuvasta on symbolisesti rajattu pää pois, sillä tässä blogissa ei ole päätä eikä häntää, minullakaan ei ole häntää vaikka huhut sinnikkäästi niin kertovatkin. Tosielämässä alaosan rajaaminen selittyy sillä ettei minulla ole hännän lisäksi myöskään housuja jalassa kuvaushetkenä. 

Parasta T-paidan ja kaulaliinan yhdistämisessä on se, että kellään muulla ei taatusti ole samaa asustekokonaisuutta päällä, paitsi siis minulla ja olen itseni useiden muiden mielestä siisti tyyppi. Kannattaa ehkä kuitenkin laittaa housut jalkaan. Voisin väittää että edellä mainitussa vaatetuksessa pääsee saatille, tosin tämä olisi räikeä valhe. Minulla ei tosiasiassa nimittäin ole hajuakaan kuinka pääsee saatille.