Sisärehut

Kuten olen tämän blogin puitteissa jo aiemmin todennut, asunto vaatii tietynlaista tilpehööriä näyttääkseen ihmisasumukselta. Jottei asunto näyttäisi kiinalaiselta oopiumluolalta, sinne on hyvä hankkia huonerehuja. Tältä ilmiötä välttyäkseen on myös hyvä poistaa hallusionaatioita näkevät ja ooppiumissa trippailevat kiinalaiset ja myös muut vastaavaa harrastavat eri kansallisuusryhmiä edustavat henkilöt pois kämpästä, mikäli siis vastaavia on nurkkiin kertynyt.

Huonerehujen hankkiminen voi olla haastavaa mieshenkilöille, sillä satunnaisten kuulopuheiden vahvaan asiaymmärrykseni pohjalta, miehet eivät suuremmissa määrin kasvillisuutta harrastele, paitsi ehkä jotkut satunnaiset jampat. Naiset taasen handlaavat tämän asian aivan eri tavalla (käänteistä sovinismia, mistä ansaitsen tulla henkisesti kuohituksi) ja siksi voi olla kannattavaa konsultoida naisihmistä tai ylipäänsä jotain random viherpeukaloa rehun hankinnassa. 

Kuvassa ensimmäinen sisärehuni, eikä tasan ollut omasta oivalluksesta hankittu. Kuten kuvasta näkyy, ruukkuun voisi lisätä kanssa multaa, tämä on vielä hiukan vaiheessa. Jos ei olisi naista estämässä, lisäisin tod. näk. vain multaa päälle peittäen kasvin alkuperäisen ruukun, eikä kukaan saisi ikinä tietää karmeaa totuutta. Itseasiassa arastelen hiukan mullan ostamista, kun pelkään että kaupan myyjät leimaavat minut joksikin ihmeen pilvenpössyttelijäksi, kun en varsinaisesti näytä miltään viherpeukalolta. Pitänee vetää puku päälle ja kovat kaulaan jotten näytä hampuusilta kun saan viimein aikaiseksi mennä multaostoksille. 

Oma rehuni ei ole täysin helpoimmasta päästä, se täytyy jopa vaihtaa toiseen ruukkuun, mikä tuottaa ainakin minulle haasteita kun olen tältä osin uusavuton (äiti vaihtoi kotona kukat ruukkuihin ja lyhensi pikku-Mikon farkut). Valtaosalle suosittelisin siksi kaktusta, sillä sille ei ole niin nuukaa, muistatko aina kastella ja onhan se muutenkin aika miehekäs ja munakas huonerehu kun on piikit ja kaikki. 

Viikon niksinä tarjoaisin kahvin suodatinpussien hyödyntämistä mikrossa lämmitetyn ruuan nauttimisessa. Talouspaperiin jää kaikki vittumaisesti kiinni lämpimään ruokaanja välillä tulee vahingossa syötyä paperia, miskä on tosin orgaanista ja siten syömäkelpoista. Suodatinpaperi ei ole niin heppoista ja soveltuu siksi loistavasti ruuan nauttimiseen. 

Kuvassa halkaistuilla kaupan lihapullilla täytettyjä suodatinpussilihaspiirakoita. Ruoka ei taatusti tartu kiinni tarjoiluvälineeseen ja syöminen on hauskaa. MMMM! Niin hyvää että tekee mieli kiljua, ja terveellisyyskin on sitä luokkaa, että jo haukkaisusta tulee elinminuutti lisää, tosin mikäli kiljunhimo käy liian suureksi ja tulee hankittua kyseistä kulutushyödykettä joko itse valmistamalla tai pimeän alkoholin kauppiaalta ostettuna, elinminuuteissa tulee persnettoa ihan huolella. 

Kuten aiemminkin, mikäli tätä niksiä hyödynnetään, minulle kuuluu rojaltit, eli vähintääkin puoli prinsessaa (jalkopää) ja valtakunta. En minä tätä ilmaiseksi tee.