Villaneule

Talvella on välillä vähän vilakka sisätiloissa. Jotta ei olisi vilakka, kannattaa pukeutua hieman tai vaihtoehtoisesti naukkailla pieniä siivuja hapanta vähän väliä tai sitten aloittaa alumiinilakan imppaaminen (mikä ei tosin varsinaisesti poista kylmyyttä oikeasti, vaan turruttaa aistit ja tunteet sekä sulattaa aivot). Harmillisesti kuitenkin harvemmassa työpaikassa pystyy kuitenkaan olemaan pikkukekkulissa saati sitten alumiinilakkapöllyssä kaiken aikaa, joten lisäpukeutumisella pääsee keskipitkässä juoksussa helpommalla. Puettavan vaatteen on hyvä olla mukava päällä, koska kuka sitä nyt epämukavaa vaatetta päällään jaksaa pitää, paitsi jos kyseessä on hieno vaate, estetiikka ennen kaikkea.

Itsehän siis harrastan villaneuleeseen pukeutumista ajoittain (mistä syystä luettelenkin sen harrastuksekseni CV:ssäni), sillä onhan tuo suhteellisen näpsäkkä vaate; villaneuletta voi käyttää vaikka peittona, jos päättää yöpyä lehtiroskiksessa kodin sijaan pitkäksi venähtäneen illan kulminaatiopisteenä. Villaneule on siis kätevä, muttei välttämättä hyvä. Se nimittäin huokuu vaara yhtä paljon kuin haaremin eunukki ja vaatetta voi siis käyttää ehkäisyvälineenä kun se päällä ei tasan voi käydä flaksi.

Kuvassa yleisesti käyttämäni neuletakki, tai mikä nyt lieneekään. Takissa on kätevä vetskari, jonka voi laittaa kiinni tarvittaessa. Vetskari mahdollistaa vaikkapa kivan pikku vilauttelun ruókakaupan hedelmäosastolla, jos jättää paidan pois alta. Värinä on väritön, hajuton ja mauton vaaleanruskea, mikä antaa vaarattoman setämäisen mielikuvan vaatteen käyttäjästä, vaikka olisikin luonteeltaan ties minkälainen tyrannosaurus. 

Tällä kertaa siis esittelin vaatekappaleen, joka ei välttämättä ole lainkaan hyvä. Tein näin, koska voin. Aion kuitenkin jatkossakin käyttää villaneuletta silloin kun ykkösprioriteettina on palelemisen- tai lisääntymisen ehkäisy, mikäli ei ole pessaaria taskunpohjalla.