Vaikka normaalisti olen yltiöpositiivinen ja pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaarioksennusta ympärilleni kylvävä vekkuli, on olemassa asioita, jotka saavat jopa minut kokemaan inhotusta. Jotkut näistä asioista ovat yksinkertaisesti niin kauheita, että kääntävät vatsan ja pään (niistä asioista poispäin). Toiset taas ovat siinä määrin merkityksettömiä, että ne eivät herätä toisaalta inhotusta, mutta eivät toisaalta mitään positiivisia tuntemuksiakaan. Tälläiseen limboon ajautuneet asiat ovat yksiselitteisen merkityksettömiä, pointless. Niiden olemassaololle ei ole tarkoitusta. Jos niitä ei sattuisi olemaan siinä aistimien havaittavissa, kukaan ei osaisi kaivata niitä.
Yksi näistä iki-inhokeistani on aina ollut raitapaita. Se on ihan kamala, näyttää hyvältä ei kenenkään päällä. Se muokkaa kantajastaan perunan muotoisen optisen illuusion kautta. Paraskin kuntosalilla ja lenkkipolulla ryydytetty kroppa jää huolella kätköön sen keskinkertaiseen kuviointiin. Jos raitapaita olisi lounasannos, se olisi jauhelihakeitto, tuo kaikessa mauttomuudessaan tarpeettomin ruoka. Raitapaita on kuin lihallisen himon hiivuttua, romantiikan ja erotiikan näivyttyä, ja puhtaasta velvollisuudentunteesta lauantai-iltana saunan jälkeen lähetyssaarnaaja-asennossa harrastettu avioseksi. Samalla voi vaihtaa sitten puhtaat kalsarit. Raitapaita on kuin taskulämmin vesi tai alkoholiton kossu. Pointless sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jos siis kaikesta tästä huolimatta harkitset raitapaidan hankkimista, lopeta se heti. Sen hankkiminen ei auta sinua elämässä mitenkään, koska perunamaiselta näyttävästä ruumiinrakenteesta ei ole hyötyä. Jos sinulla on jo raitapaita, vie se UFFiin tai johonkin. Mieluiten kuitenkin sellaiseen paikkaan, että se lähetetään ketjuilla lukitussa sarkofagissa pois maasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti