Henkilöbrändäyspaita

Jokainen on joku. Tänä yksilöllisyyttä korostavana aikana on järkevää olla yksilöllisesti korostunut yksilö. Näin kahdeksankymmentäluvun tuotoksena asia korostuu, sillä aktiivisempaa elämää on hullu määrä jäljellä. Lisäksi kun ysärit ja sitä myöhemmin syntyneet ovat luontaisesti tottuneempia korostamaan itseään, niin ei auta jäädä tuleen makaamaan. Koska jokainen on joku (kts. vaikka tämän postauksen ensimmäinen lause), niin ei ole mitään syytä olla olematta vielä enemmän itsensä (paitsi jos on mulkvisti, kannattaa olla joku muu). Hyvät markkinamiehetkin kertovat, että markkinoinnissa on järkevää korostaa hyviä, jo olemassa olevia ominaisuuksia sen sijaan, että ruvetaan keksimään hirveästi uusia. Siksi itseään kannattaa markkinoida siltä pohjalta, mitä oikeasti on.

Omassa persoonassani vahvuuteni ja samalla Akilleen kantapääni on vilkkaassa mielikuvituksessa ja mustassa huumorissa. Ensiksi mainittu on luonnollisesti rajaton voimavara, kun taas jälkimmäistä ei kaikki tajua (tärkeintä on huomioida, että vika on heissä, ei suinkaan minussa). Näin ollen myös henkilöbrändiäni voi rakentaa osaltaan näiden elementtien varaan. Toki sen voisi rakentaa jonkun vakavan asian varaan, mutta kun elämä on kestoltaan rajallinen, siitä kannattaa ottaa paljon enemmän irti tekemällä mitä haluaa, eikä mitä olettaa muiden haluavan itsensä tekevän. 

Kuvassa henkilöbrändäyspaitani, jossa korostuu niin henkinen kuin fyysinen kotini Hakaniemi, kuin oma huumorikäsitykseni. ”Koskettaja” voi kuulostaa käsitteenä irstaalta, mutta eihän koskettamisessa ole mitään pahaa, kunhan sen tekee luvan kanssa, eikä esim. salaa. Otin itse paidan kuvat omakuvaa lukuunottamatta, sekä tein myös kuvan muokkaamisen itse. Itse kun tekee, saa käsentaidottomana yleensä huonoa jälkeä, mutta tällä kertaa pukkasi priimaa. Paita on hiton ryppyinen, koska ongin sen likapyykkikorista. 

Oma henkilöbrändipaitani on samalla perseilypaita, joten en yleensä käytä sitä vakavamielisissä tilaisuuksissa, kuten...noh. Minkään tilaisuuden ei pitäisi olla liian jäykkä edes pienimuotoiselle perseilylle, tai edes vähintään hiljaisuudessa kuiskutetulle kikkelivitsille. Mutta siis pukeutuessa tarvitsee välillä olla vähän konservatiivinen, että jäykistelevä kansanosa pysyy tyytyväisenä. Rupeavat muuten mellakoimaan ja rikkomaan näyteikkunoita rappuralleilla.