Punainen vuodesohva

Ihmiselämä sisältää erilaisia jaksoja, joiden tavoitteet poikkeavat toisistaan, mutta jotka kuitenkin luovat selkeän jatkumon. Lapsuus ja nuoruus vietetään perustaitoja ja itsenäisyyttä opetellessa. Ruuhkavuodet rakennetaan tulevaa ja haetaan elämälle tietynlaista kestävyyttä. Tämän jälkeen kun tietty huippu on saavutettu, aletaan hiljalleen himmailemaan ja sopeuttamaan elämää kohti vähemmän hektisiä aikoja. Tällöin usein myös luovutaan suosiolla ylimääräisistä neliöistä ja käyttämättömäksi jääneistä ulstereista. 

Alkuvaiheen jälkeen elämää leimaa vahvasti usein tietynlainen pyrkimys hakea jonkinlaista pysyvyyttä, mikä on sinällään vähän hassua, kun asioilla on leimallisesti pyrkimys muuttua. Suomen oloissa taipumusta hakea pysyvyyttä näkyy toisaalta siinä, että ihmisillä on kovaakin tarvetta asua omistusasunnoissa, ja etenkin omakotitaloissa. Toisaalta taas pysyvyyttä tavoitellaan esineistön suhteen, vaikka elämän ehtoovaiheessa kaiken maailman materiasta pyritään hankkiutumaan eroon, kun pitää muuttaa sellaiseen asumukseen, jota kykenee ylläpitämään ja selviämään lumitöistä.

Itsehän skippasin tämän pysyvyyteen pyrkivän materiavaiheen, ja muutin kaupunkiin ja kerrostaloon jo ajat sitten. Paljon parempi paikka viettää sosiaalista rakulipoikaelämää aviossa, kuin mitä jossain haja-asutusalueella kykenisi. Esineistön suhteen tiettyjä pysyvämpiä asioita on kuitenkin säilynyt, tosin niidenkin kohdalla on tietty tietoisuus siitä, että eivät ne ikuisia tule olemaan, saati kestä isältä pojalle. Etenkin kun nuo lisääntymistilanteet eivät ole muuttumassa tietääkseni ainakaan seuraavaan yhdeksään kuukauteen.

Kuvassa punainen vuodesohvamme vuodemuodossa ja arkena. Kunnon transformer, kohta muuttuu varmaan rekaksi. Punaisuus on sohvassa hyvä, ei ole ainakaan liian steriili väri ja toisaalta tuosta ei nyt niin pahasti lika näy. Sohva oli hiukan arvokkaampi ja aika jämerä, mikä on hyvä, kun siinä voi sitten yövyttää vieraita. Meillä itseasiassa käy aika paljon vieraita, mikä on ihan mukavaa. Iina, Rane, Lasse, John John, Meikku ja Iceman. Kaikki nuo käy meillä yökylässä. Käytin salanimiä, kun nykyään on nämä GDPR:t ja kaikki.

Tiettyjen kalusteiden on hyvä olla kestäviä. Sohva on yksi tälläisistä, koska sillä tulee yleensä vietettyä aikaa. Pysyvä se ei tule kuitenkaan olemaan, etenkään meillä, koska sohva on samalla koiran sänky ja koira tykkää välistä riehua sängyssään. Asioiden muuttuvan luonteen ja lopullisuuden tunnustaminen on joka tapaukssa hyvä, buddhalaisten mukaan se auttaa nirvanaan pääsemisessä. Ei siis kuitenkaan sen yhden bändin keikalle, kun se solisti potkaisi tyhjää jo aikapäivät sitten.