T-paidat ja kaulaliinat

Ihmisen pukeutumistyyli henkilökohtainen asia, vaikka ainakin oman kokemuspohjani varassa väittäisin kömöjen pyrkivän sinnikkäästi muokkaamaan miestensä pukeutumista haluamaansa suuntaan. Tämä ei toisaalta ole aina kovin huono asia, on myönnettävä että ainakin omalla kohdallani lähestulkoon kaikki paremmat vaatekappaleeni ovat minulle väkisin hankittuja. Väkisin on tässä yhteydessä hyvä. Kun ilmainen on kuitenkin ilmaista ja hyvistä lahjoista kieltäytyminen on epäkohteliasta ja tontoa, joskus on hyvä mukautua nahkan tahtoon. Näin tulee vähemmän sanomista, saa parempia rytkyjä vaatekaappiinsa. Kaikki voittaa, paitsi vapaa tahto päättää omista asioistaan.

Itse tykkään käyttää kaulaliinaa T-paidan kanssa, enkä osaa selittää miksi. Omassa kierossa mielessäni kyseiset vaatekappaleet menee yhteen kuin ruisleipä ja ketsuppi, uimahousut ja supiturkki, tai hoivavietti ja renttuilu. En tiedä, onko kukaan ihminen samaa mieltä kanssani tästä asiasta, mutta en oikeastaan edes välitä. T-paita on hyvä, se päällä ei tule sisällä hiki; kaulaliina on hyvä, sillä voi kuristaa itsensä tajuttomaksi, jos joutuu uhkaavaan tilanteeseen, kuten jos joku neito pyytää tarjoamaan juomaa. 2000-luku ei ole patriarkaattista aikaa, jossa yksinomaan miehet tarjoavat naisille soppaa.

Oman tyylin mukaan meneminen, niin mautonta ja sairasta kuin se ajoittain onkin, on sinällään hyvä juttu, koska sitten on ainakin aikanaan parinkymmenen vuoden päästä niitä kuvia itsestään, joita voi huolella hävetä. Omalla kohdallani tämä ei tuota ongelmaa edes viiden vuoden retrospektiivissä, sillä mokailen pukeutumisen ja kaiken muunkin suhteen huomattavasti lähes päivittäin. 

Kuvassa saukkopaita ja kaulaliina on yhdistettynä harmaaseen virkamiespikkutakkiin. Pikkutakin pukemista T-paidan kanssa kutsutaan "hectoriksi". Kuvan hectorit voi yhdistää tauski-farkkuihin, jonka jälkeen on kuin mikäkin iskelmätaivaan tähti. Tauski + Hector = Taustor, mikä on puolestaan vaatekombo, millä kaataa nahkan kuin nahkan. Itse en viitsi kyseistä vaateyhdistelmää käyttää ihan siitä syystä, että ensinnäkin se olisi epäreilua muita miehiä kohtaa ja toiseksi se tekisi elämästä liian helppoa.

Oman tien kulkemista voi soveltaa myös kalustamiseen ja sisustamiseen, aina ei kannata mennä sieltä missä aita on matalin ja tie on helpoin. Itse suosin elämässä mautonta- ja mustaa huumoria, joten tämän kirjoituskerran vinkki menee siihen lokeroon. Omaperäisyys on hyvästä.

Kuvassa iloisen veitikan käsin piirtämä iloinen tulkinta Mikko Mallikas-sarjakuvasta. Kuva ei oletettavasti vastaa piirtäjän- saati sitten sen jääkaappiin magneeteilla laittaneen henkilön sielunmaailmaa. Elämä ilman mustaa huumoria ei ole elämää lainkaan. Mikko Mallikkaan mielikuvitusolennon nimi on muuten Mulperi, mikä ei sekään kuulosta aivan terveen mielen keksinnöltä.