lauantai 15. marraskuuta 2014

Eteisen lamput

Suomen syksy on pimeä ja ahdistava, musta kuin kymenlaaksolainen huumorintaju. Jo Raamatussa kaipailtiin valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, vaikka tämä blogi sisältääkin lähtökohtaisesti rienausta ihan kaikkea, paitsi mustaa huumoria, sarkasmia, kyynisyyttä ja huonoa makua kohtaan. Koska luonnonvalo on niukassa, on hyödynnettävä keinovaloa, koska muuten vallaton poikamies masentuu, syrjäytyy ja rikkoo nilkkansa kompastuessaan lattialla lojuviin tyhjiin pizzalaatikoihin ja juotuihin oluttölkkeihin. Itselleni näin ei tietenkään kävisi, koska olen joskus asunut naisen kanssa ja osa siitä siisteydessä elämisestä pesiytyi etuaivolohkooni. Tämä ei kuitenkaan vähennä valon merkitystä, vähintäänkin ahdistuksen, kiusauksen, synnin ja keripukin karkoittamisessa.

Syksynä on pimeä niin töihin lähtiessä kuin kotiin palatessa, tästä syystä eteisen valaistus on ensiarvoisen tärkeä asia. Valaistus saa olla kirkas kuin TV-studiossa, siis sellaisessa missä kuvataan kunnollista, käsikirjoitettua ohjelmaa. Käsikirjoittu on hyvä. Käsikirjoitettu TV on kunnollista televisiota, poislukien haastattelut ja visailuohjelmat, joissa on kuitenkin osaltaan jonkunlainen konsepti taustalla. Tosi-TV pitäisi nimittäin kieltää, se on pohjimmiltaan laiskaa ja paskaa televisiota. Koko tosi-TV-konsepti toimisi, mikäli siinä olevat ihmiset eivät tietäisi olevansa mukana ohjelmassa, mutta kun tietävät, ihmiset eivät loppujen lopuksi käyttäydy kuten he käyttäytyisivät, jos heitä ei tarkkailtaisi ja tästä syystä koko konsepti on saatanasta. Mikä idea on katsoa näennäisesti tavallisia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat tietoisia että heitä tarkkaillaan. 

Mutta siis eteisen lamput, hyvä. Kannattaa olla aika normaalin näköiset lamput, ettei kömöt kauhistu jo ovella. Toinen juttu, lamppujen kannattaa olla katonmyötäiset, eikä mitkään katosta roikkuvat ihmehässäkät. Katonmyötäisiin lamppuihin ei lyö päätään, vaikka olisi koripalloilija ja ne eivät erotu liiaksi, mikä on sekin hyvä, koska eteisen lamppujen ei kuulu erottua liiaksi, näin sanoo luonnonlaki ja jokamiehenoikeudet.
Kuvassa sisempi eteiseni lampuista kuvattuna niin, että ulkoisempi lamppu näkyy kuvassa vasemmalla. Lamppu tuottaa valoa kohtuullisen hyvin ja mikä parasta, koska lamput olivat muuttaessani valmiiksi katossa, en joutunut läpikäymään nihkeää prosessia niiden hankkimiseksi. Lamppujen valitseminen on nimittäin yhtä helvettiä niiden asentamisesta puhumattakaan, varsinkin kun on pituudeltaan tällainen Evans ja Tittelintuure. Kädet väsyy, pimeys laskeutuu, tulee kiiree, kaatuu korkealta, lyö päänsä, on tajuttomana monta päivää.
Kuvassa ulommainen, eli ulko-ovea lähinnä olevin eteislamppuni. Lamppu on tismalleen samaa mallia kuin toinenkin eteislamppuni, mikä on hienoa, koska näin sama teema toistuu läpi huoneen ja tästä koituu hyvä feng shui tai joku sellainen sivistys-sisustus-new-age-juttu. Kaikista kätevintä omassa asunnossani on se, että molemmat lamput saa syttymään yhdellä kytkimellä; tässä säästyy päivittäin useampi sekunti, kun ei tarvitse painaa toista lamppua erikseen päälle, kun niitä tulee kumminkin poltettua samaan aikaan.

Eteisen lamput ovat siinä määrin tärkeä juttu, koska ne luovat ensivaikutelman asuntoon astuttaessa; toista mahdollisuutta tähän ei tule. Hyvä valaistus vaatii myös sen, että siisteydestä on hyvä pitää huolta. Tämän vuoksi suosittelen muita bachelorpoikia korjaamaan pizzaboxit ja oluttöllit lattioilta, ennen kuin kutsuu naikkosia tai miekkosia kylään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti