lauantai 29. joulukuuta 2012

Aneeminen joulukuusi

Hankin ensimmäistä kertaa elämässäni joulukuusen, luonnollisesti keksin ajatuksen täysin itse ja kukaan muu ei todellakaan ehdottanut tätä ja toiminut muutenkaan primus motorina asiassa. Koska asun kerrostaloasunnossa, enkä siis 50 metriä korkean mustan monoliitin sisäpuolelle kaiverretussa loft-asunnossa, kuten monet ovat jostain syystä voineet väärin ymmärtää, joulukuusen koko oli syytä rajata sellaiseksi sopivan mittaiseksi, eli aika pieneksi (Laiskan miehen neuvona, tämä vähentää myös lattialle varisevien havujen määrää). Helsingissä asuminen ja auton omistamattomuus tekivät kuusen hankkimisen "perinteisin menetelmin" aika hankalaksi, joten tilanne oli ratkaistava rahalla, ja sitähän löytyi (Joulun jäljiltä ei löydy enää.). Olisi tosin ollut mielenkiintoista hurauttaa bussilla keskellä pöpelikköä sijaitsevalle pysäkille kirves repussa ja hypätä tovin päästä takaisin palaavaan bussiin kuusi kainalossa, mutta jo pelkkiin bussilippuihin ja kirveeseen investointi olisi ollut melkein kuusen arvoinen, puhumattakaan metsässä rämpimiseen käytetty aika ja vaiva ja vielä bussikuskin ja kanssamatkustajien kuusivarkaudesta hiljaiseksi uhkailusta kirveellä koituneesta riskistä johtuen, tylsänä ihmisenä päädyin siis ostamaan joulukuusen.

Harvemmalta löytyy kotoa kuusenvetävää vaasia, joten kuusi-investoinnin lisäksi täytyi hankkia kuusenjalka. Hankkimassani kuusenjalassa mainostettiin olevan vaijerikommervenkki joka takaa tasaisen puristuksen kuusenjuuren ympärille, minkä ansiosta kuusen pitäisi olla aina suorassa. Ei muuten pitänyt paikkaansa, tosiasiassa kuusen suoraan asentaminen osoittautui yksin täysin mahdottomaksi ja apuahan tähän ei voinut kysyä keneltäkään, se olisi ollut itsensä kuohitsemista sanoilla.
Kuvassa joulukuusi, ostettu, eikä hankittu perinteisellä menetelmällä. Vaikka kuva erehdyttävästi näyttääkin käsivaralta räpsäistyltä alhaisen resoluution omaavalla kännykkäkameralla otetulta, näin ei tosiasiassa ole, vaan vika on vain ja ainoastaan katsojan, eli juurikin sinun silmissäsi. Kuva on otettu nimittäin järjestelmäkameralla ja helvetin tarkalla sellaisella ja kuvaajana oli se sama kaveri joka kuvaa niitä Pirellin kalenterin neitokaisia. Kuusen oikealla puolella on todennäköisesti keripukkiin kuollut randomkasvi. Kuusen vasemmalla puolella on hyvin varusteltu baarikaappini, missä miedommat juomat (tosimiesten miedot, alta 40-volttiset) viihtyvät näemmä aika huonosti. 
Kuten jo mainitsin, kyseessä on ensimmäinen joulukuuseni, joten en omista ennestään koristeita siihen. Joulu meni taas vaihteeksi siellä sun täällä, joten on täysin ymmärrettävää, etten ennättänyt mitään koristeita hankkimaankaan. Asiassa loistavinta oli se, että joulun jälkeen kuusenkoristeita myydään törkyhalvalla, kun ei kukaan hullu silloin rupea kuusta enää hommaamaan. Ainoana ongelmana tässä tapauksessa on toki valikoiman vaatimattomuus, mikä on täysin rinnastettavissa Nooan poikien jälkikasvun tilanteeseen pariutumismarkkinoilla, kun kaikki suurinpiirtein samanikäiset naiset nyt sattuivat olemaan pikkuisen tulvaepisodin jäljiltä koijareiden sisaruksia. Hätävalheena sepitänkin että kuusi on itsessään niin hieno, että koristeet vain heikentäisivät sen luontaista komeutta.
Kuvassa kuusi somisteltuna, ikkunasta tulviva taustavalo vie valitettavasti huomion lasisydämiltä. Latvan tuntumassa on muutama koivusta valmistettu hirvikoriste. Latvatähteä ei ole, koska sellainen jäi hankkimatta; ikkunalaudan tähtilamppu ajakoon latvatähden asemaa. Hävitän kuusen varmaan paloittelemalla sen ammeessa pienillä katkaisupihdeillä ja sullomalla energiajaeroskikseen muovipusseissa. Hiukan on aneemista nyt tämä.
Joulukuusen hankkimisesta jäi sisälle lämmin olo, siksi tulen tekemään saman varmaan jatkossakin kun kerran jalkakin on jo valmiina. Saatan jopa laittaa rahaa koristeisiinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti