Viikonpäiväsukat

Sukkien häviäminen pesussa, sukkaparien sekoittuminen tämän myötä ja kadonneiden sukkien myöhempi ilmaantuminen lienevät hyvinkin tavallisia ilmiöitä ihmiselämässä (Samoja ilmiötä tapahtuu ajoittain myös ihmissuhteiden kohdalla, tosin ihmissuhteet eivät niin useasti ilmene samanaikaisesti pareittain, eikä pesulla ole asian kanssa mitään tekemistä.). Erityisen ongelmallista tämä on mustien sukkien kohdalla, sillä mustien sukkaparien eroavaisuuksia ei havaitse välttämättä ensivilkaisulla ja kuitenkin mustissa sukissa saattaa olla huomattavia eroavaisuuksia jos tarkastelee asiaa lähemmin. Lisäksi ainakin itse pyrin käyttämään sukkia tasaisesti, suosimatta yksittäisiä pareja käytössä muita enempää ja varsinkin mustien sukkien kohdalla tämä on haastavaa, kun kulumisen huomaa kunnolla vasta siinä vaiheessa kun jalkapohja alkaa paistaa iloisesti sukan läpi.

Sukkien tasaisen käytön lisäksi, yksi minulle merkittävä asia arjessa on rutiinit; tiettyjä asioita pitää tehdä tietyin väliajoin ja monesti täsmälleen samalla tavalla (Se irvileuka joka vetää tästä yhtäläisyysmerkit rakkauselämäni välille, ansaitsisi saada kätensä katkotuksi Steven Seagalin tapaan. Merkittäköön historiankirjoihin, että allekirjoittanut on mitä monipuolisin rakastaja, joka lähestyy tilannetta aina uudesta kulmasta.). Sukkien tasaisen käytön ja rutiinien mahdollistamisen kimurantin dilemman ratkaisee simppeli, mutta ah, niin innovatiivinen ratkaisu, nimittäin viikonpäiväsukat.

Viikonpäiväsukkien kantava ajatus on selkeä; sukkapareissa lukee viikonpäivä, minä myös siis sukkien käyttäminen on suotavaa. Tämä estää tehokkaasti sukkien sekoittumisen pesussa, sillä ainoastaan täysi ameeba laittaisi eri päivämäärin merkatut sukat pareittain, mikäli aikaa siis jäisi yli siltä kaikelta planktonin syömiseltä. Viikonpäiväsukat ovat hyvät. Näin myös yleinen hygieniataso pysyy siedettävänä, kun olisihan tuo aika noloa jäädä verekseltään kiinni kaksi päivää vanhat sukat jalasta, tosin jos pitää kerralla koko viikon, kiinnijäämisen riski olisi pienempi ellei jalkahien odööri kavaltaisi vanhaa hikisukkapoikaa.

Kuvassa esimerkkipari jaloistani otetetuista  viikonpäiväsukista. Käytän itse ja suosittelen. Kuvassa on torstaisukat, koska kuvanottohetki ja sukkien jalkaanlaittopäivä on torstai, asia erikseen tietenkin, puhutaanko saman viikon torstaista. Mikäli viikonpäivien lukeminen sukissa nolottaa, sukan lahkeen voi aina rullata sen verran alas että teksti jää kurtun alle, mikä nyt tosin on muutenkin suotavaa, polvisukkia kun käyttävät vain jalkapalloilijat ja jotkut hintelät pojut. 

Viikonpäiväsukkia myydään kerralla koko viikon satsi, mikä on itsessään loistava juttu, kun ei niitä sukkia jaksa Erkkikään ravata ostamassa yksittäisiä pareja muutenkaan kerrallaan. Vaikka viikonpäiväsukista huokuukin tietynlainen junttimaisuus ja rahvaanomainen charmi läpi, kuka helkkari sitä nyt toisten jalkaterien peittimiä kyttää muutenkaan. Suomalaiset ovat tuulipukukansaa ja tästä syystä myös pikkutakkikeekoilijoilla on tosiasiassa yllään henkinen tuulipuku, ja vielä todella ruma sellainen; räikeät kasarivärit yhdistettynä käärittyihin hihoihin eivät ole 2000-lukua.