Olkalaukku

Pestessäni tänään koiran oksennusta matolta, reflektoin aiempaa pukeutumistani nykyiseen. Oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella yhtä notkeasti kuin valtamerialus kääntää kurssiaan ja toisaalta hyvä niin, kaikki vihaavat kameleontteja (tai vihaavat ainakin Mikko-maailmassa, reaalimaailmasta ei hajua). Nuorempana en pitänyt mistään trendikohkaamisista, kun ylipäänsä mukaviin vaatteisiin totuttuaan on vaikea mukautua vaihtuviin tyylihommiin nopeasti. Nykyään semmoinen pienimuotoinen hipster-pelleily voi mennä muutoin niin anti-boheemista mielenlaadustani läpi, mikäli joku random-kömö näin linjaa, välillä on kiva ulkoistaa elämänhallintaa muille. Yksinäni en kyseessä olevaan tyylilajiin koskisi metrisellä seipäälläkään.

Yksi asia missä olen mukautunut hyvinkin voimakkaasti, on laukut. Aiemmin kannoin tavaroita mukana tavaroiden määrästä riippuen joko repussa, putkikassissa tai muovipussissa, funktionaalisuus oli avainsana. Vaikka nykyäänkin pidän käytännöllisyyttä yhtenä laukkuhommien avainkysymyksistä, tajuan jopa hiukan kiinnittää huomiota myös esteettiseen puoleen, kamojen kantaminen ympäriinsä muovikasseissa kun saattaa antaa hiukan puliukkomaisen vaikutelman (mikä ei ole välttämättä kovin kaukana totuudesta, jos nykyinen elostelu jatkuu tästä hetkestä parikymmentä vuotta eteenpäin).

Kuvassa hipster-henkinen olkalaukkuni. Semisti nahkanoloinen olkahihna (joka saattaa muuten olla nahkaa)  tuo laukun henkeen sekä karskia miehekkyyttä sekä 2000-luvun eleganssia. Tummanharmaa sävy ja viirut ovat maskuliinisempia juttu kuin spartalaiset heilumassa miekat kätösissä pitkin Troijan rantaviivaa katkoen kauloja kulkiessaan. Itse en olisi olkalaukkua ylipäänsä älynnyt ostaa, hankinnan teki erään aiemman työpaikkani tyypit kun heitä arvelutti vakiintunut tapaani tuoda työvaatteet mukanani muovipussissa. Laukku on petaamattomalla sängyllä, kun yksinelävien sinkkuhedonistimiesten ei tarvitse ihan aina pedata sänkyä kun se vie aikaa lonkan vetämiseltä töiltä ja muilta helvetin tärkeiltä hommilta. Kuvan yläosassa näkyy oletettavasti matolle oksentaneen paskiaisen karvapalleron pienet tassut.

Yleisesti ottaen, olkalaukku on hyvä. Siihen mahtuu kivasti papereita ja muuta sälää, jotta saa itsensä näyttämään sen verran paskantärkeältä että pariutumisherkät kömöt käyvät katseellaan kiinni jo kadulla kävellessä. Suurten tavaramäärien tai painavien esineiden kantamiseen olkalaukku soveltuu yhtä hyvin kuin villalankavyyhti itsepuolustukseen nakkikiskajonossa, kun paikallinen samurai virittelee kapakkaheijariaan. Edellämainittujen esineiden kohdalla suosittelen reppua, joka tosin huolehtii samalla siitä että näyttää ulkoisesti esikoululaiselta. Kovien jätkien itsetunto yleensä kestää tämän, naisten kohdalla tilanne ei ole sama kun naiset pelaavat eri korttipakalla muutenkin (sovinistikorttia välttääkseni, totean että se on parempi pakka).

Viikon vinkkinä siis seuraava: Osta olkalaukku, mutta älä herran tähden osta sitä konsultoimatta jotakuta neitokaista. Muuten tulee ruma ja silloin on turha tulla blogistisedälle nillittämään.