tiistai 15. toukokuuta 2012

Verhot

Välillä suihkusta tultaessa, ihmiselle saattaa iskeä kiusaus käyskennellä alatsi, erityisesti kun on yksin kotona (toisaalta jos on vieraita käymässä, tästä voi seurata mielenkiintoisia tilanteita). Kerrostaloasunnossa alatsomuudelle saattaa asettaa rajotteita samassa tasossa tai ylempänä viereisissä taloissa luuraavat naapurit, jotka saattavat estotta tirkistellä tätä luontaisessa tilassa oleilua ja mikäli ihminen ei omaa ekshibitionistisia piirteitä, ikkunoiden edessä on hyvä olla jonkinlaiset sulkimet. Näillä pystyy myös edesauttamaan silloin tällöin parisuhteessa havaittavaa random-alatsomuutta, mikä on itsessään jo riittävä syy aloittaa seurustelu. Ikkunoiden välissä sijaitsevat sälekaihtimet ovat loistava ratkaisu, koska niiden avaaminen ja sulkeminen on riittävän helppoa laiskajaakollekin. Jos ei kuitenkaan halua että asunto näyttää keskivertoheroinistin luukulle (joko nurkassa sijaitsevalla narkkipatjalla tahi ilman), on ehkä hyvä hankkia myös edustusverhot ikkunoiden sivustalle näyttämään kömöille että yritystä on, vaikkei kuitenkaan niin paljoa että asialla kannattaa vielä retostella.

Uusavuttomana uussinkkuna ulkoistin verhojen hankinnan Intiaan muorille, joka ymmärtää sisustuksesta enemmän kuin esteettisen silmän kannalta kelvoton esikoisensa. Vastaavaa operaatiota voin suositella lämpimästi kaikille muillekin, verhojen hankkiminen kun ei ole tosimiesten hommaa (sovinistipisteet +5). Omat verhoni ovat väreiltään aika kepeät, sillä nähdäkseni raskaat verhot eivät sovellu kaihtimien kanssa, jos et usko kts. Psalmi 17:5.
Kuvassa yksi harmaahkoista olohuoneen verhoistani,  verhon vasemmalla puolella oleva paskakasa heikentää verhon visuaalista antia, tosin koska alfa-urokset eivät sisustusblogin takia asuntoaan siivoile, eivät myöskään omega-uroksetkaan. Kaihdin on kiinni jottei täysin itse kuvittelemani fanaattiset stalkkerit selvitä ikkunanäkymän kautta sijaintiani ja tule tirkistelemään, mikä olisi kauhistus muinaisbabylonialaisen jumalan, Mardukin, silmissä. Harmaa on hyvä. Se sopii yhteen tumman divaanin kanssa ja on siistimpi kuin John Travolta Vincent Vegan roolissa.  
Olohuoneeseen äiti laittoi olen sijoitellut kolme kipaletta harmaita verhoja, kun ikkunatilaa on roimasti. Tämä palvelee tarkoitusta ja estää sen että huone näyttäisi leikkaussalilta (siis ei puhtauden puolesta muutenkaan). Verhojen laittamisessa saa käyttää oikeasti aikaa, vaikka periaatteena yleensä onkin se, että asiat tehdään nopeasti jotta lopputulos on kuin juosten kustu, tämä ei oikeasti vie niin kauaa.
Kuvassa makuuhuoneen vaaleahko verho jota puolestaan verhon oikeanpuoleinen paskakasa rumentaa, huomiona tosin että paskakasojen sijoittaminen ikkunalaudoille on poistanut ne pöydiltä kokonaan. Verho repsottaa hiukan, mistä syy on mahdollisesti minun. Satunnaisten paperiläjien sijoittaminen vapaille ikkunalaudoille on asunnon yleisen siisteyden ja viihtyvyyden kannalta suurinpiirtein yhtä viisasta kuin yllättävä onanoinnin aloittaminen autossa ajajalta kysymättä. Itsehän en moista tekisi, koska kylmä logiikka sanoo että siitä ei kunnian kukko laulaisi ja olisihan se nyt aika häröä. 
Vaaleat verhot soveltuvat makuuhuoneen feng shuihin hyvin, olen tosin tappanut sen ja kaikki muutkin hyvää sisustustavan edellytykset haalean paskan värisellä päiväpeitollani, mikä ei tasan mene yhtään yhteen minkään muun makuuhuoneen sisustuselementin kanssa värin puolesta. Itsehän tuskin asiaa edes huomaan ja täydellinen kyvyttömyyteni väriharmonian luomiseen saattaa herättää kömöissä samankaltaisen hoivausvietin kuin rentut ja muut random-alkoholistit herättävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti