Huppariliivi

Kolmenkympin kouristuksia kokevalla henkilöllä voi olla välillä vaikea päättää varsinkin kesällä pukeutumisestaan, eritoten jos tilanteessa johon on menossa, ei ole selkeää linjaa siitä mikä on toivottava pukukoodi. Lähtökohtainen suositus vastaavanlaisiin hetkiin on kuunnella kömöä, jos siis kuuluu niiden onnekkaiden paskiaisten joukkoon jotka seurustee tai on ihan naimisiin päässeet. Jotain satunnaisia naishenkilöitä voi myös kuunnella vinkkien toivossa, vaikkakin Mooseksen paskaksi heittämissä kivitauluissa tämän todettiin olevan huono idea ja kauhistus (sinällään hyvä että näin kävi, sillä uusien kivitaulujen jutut olivat paljon raflaavampia ja muutenkin helpompia selittää lapsille. Loppu onkin historiaa). Jos kuitenkin kuuluu allekirjoittaneen lailla niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat vapautuneet parisuhteen, yhteiskunnallisten normien ja fysiikan lakien hirmuvallasta, vapaa-ajan pukeutumisessa on suositeltavaa vetää ihan omiaan ja lonkalta. Asenne ratkaisee.

Jos haluaa olla konservatiivinen, mielikuvitukseton ja tylsä pelata varman päälle, kannattaa luottaa smart casual-linjaan; siistit farkut, jotkut random-kesähousut (paitsi miehille ei ikinä sellaisia puolisäärihousuja, jottei näytä ihan hipsternousukkaalta), ehkä jokin t-paita (kovat jätkät ei sellaista tosin laita) ja päälle avonainen, lyhythihainen kauluspaita. Jos taasen on haluaa olla joku, vaatetuksessa pitää olla nyansseja. Käsivarsien ruskettamiseksi (sopivasti, ei rusinansävyiseksi asti) voi pitää vaikkapa vaimonhakkaajapaitaa (jotain kivaa kesäkuosista sellaista) ja tämän blogin helmeä, huppariliivipaitaa. 

Kuvassa huppariliivipaita, tai mikä lie tuo nyt nimeltäänsä on.  Kyseinen vaatekappale menee mustuutensa (mikä on hyvä) ansiosta kivasti yhteen eri väristen hihattomien paitojen kanssa ja mahdollistaa lihan näyttämisen. Huppariliivin etutaskujen ansiosta ei haittaa vaikka kasvattaisi järjettömän järjestöröllykän; vetskari vaan kiinni ja tuskin näkyy. Huppariliiviä käytettäessä on hyvä omata mukavasti ruskettuneet ja massiiviset käsivarret, tosin jos pohjatyötä tähän ei ole, voinee jättää vaatekappaleen suosiolla kauppaan. Empirian valossa kyseisen vaatekappaleen onnistuneisuusprosentti kömöjen kaatamisessa on puhdas nolla, mutta pitää elämässä olla muutakin, senkin irstastelijat.

Huppariliivi on hyvä; se pitää hiukan lämpöä yllä ja on hieno. Vaatteen ongelmana on sen huono vetoavuus toiseen sukupuoleen, mahdollisesti koska asuste vie käyttäjältä ainakin viisi vuotta iästä pois (allekirjoittaneella kymmenen) ja saa ihmisen näyttämään vartaloaan ylläpitoa vastaan kaupittelevalta rantakundilta. Varttuneemmassa iässä ei ehkä kuitenkaan halua liian nuorelta näyttää ja voi olla että itselläkin lipsahtaa pukeutuminen pois tästä lookista muutaman vuoden päästä.

Huppariliivien toimimattomuus viettelyssä on toki harmillista, mutta toisaalta kun vaate säästää rahaa ehkäisystä (yhdyntätilanteeseen pääseminen on käytännössä mahdotonta) ja kun heteromiehelle läheisempi kontakti kesäisten neitokaisten kanssa voi johtaa tunteista kauhistuttavimpaan eli ihastumiseen (perusteena vanhat kunnon tuntemukset, jokainen tunnistaa varmaan jonkin joskus ehkä kokeneensa ellei ole tunnekylmä friikki; "tekee mieli soitella ja tekstailla kaiken aikaa mutten voi kun se on aika karmivaa ripustautumista" tai "ehkä voisi tehdä aloitteen mutta jos se torpataan niin siinähän sitten ollaan häpeäntunteessa, kuin alatsi koko kansakunnan edessä, ja ihmiset varmaan puhuu" tai "päässä pitäisi pyöriä oleellisia juttuja, mutta eipäs pyörikään vaan ajatukset on hattaraa ja vatsassa perhosia ja samanaikaisesti tunne että vituiksi se menee kumminkin ja oikeat hommat jää tekemättä". Esimerkkejähän löytyy varmasti lisääkin.) tai jopa kanssakäymisen terminaalivaiheeseen, rakastumiseen, vaate on osoittanut toimivuutensa kesälaitumilla.