Joka pojan imetystuoli

Välistä elämässä tulee sellaisia tilanteita, että pitää hankkia joku spesifiin asiaan soveltuva huonekalu. Vaikka tuo huonekalun tuleva tarkoitus ei tulisi sinänsä kestämään kauaa, on silti järkevää käyttää huonekalun valitsemisessa harkintaa. Jos ihan tarkkoja ollaan, tuo harkinta tehdään oikeastaan kahden vaihtoehdon välillä: ostaako halvan rimpulapaskan, vai ostaako sellaisen huonekalun, jota voi joko hyödyntää muussakin tai jonka vähintään saa laitettua helpolla eteenpäin. Liikaa ei kuitenkaan kannata harkita, sillä elämään kuuluu olennaisena osana se, että välistä tehdään huonoja valintoja, joiden kanssa sitten kuitenkin luovitaan eteenpäin. Täytyy olla täysin tunnekylmä robotti ja sosiopaatti, jotta kaikki vastaavanlaiset valintatilanteet voisivat mennä täysin mukiin.

Kontingenssikeskeisiä valintahetkiä ihmiselle tulee eteen erityisesti elämän murroskohdissa (Mikko, 2020). Yhtenä esimerkkinä näistä hetkistä on se kun perhe multiploituu, eli siihen tulee jotain kautta lisää jäseniä, kuten syntymän kautta, adoptoituna, tai jos otetaan lisää puolisoita ja/tai rakastajia. Yhteistä näille kaikille tilanteille on se, että samalla tarvitaan lisää huonekaluja. Koska omalle kohdalle on tapahtumassa kohtapuolin perheen multiploituminen syntymisen kautta, niin niitä uusia perhanan tavaroita on pitänyt hankkia noin huoneellinen. Etenkin miehille ilmiselvänä asiana vauvelit syövät, ja kun ruokinta itsessään tapahtuu mahdollisuuksien mukaan kannibalistisen rintarauhasista tihkuvien ruumiinnesteiden nauttimisen kautta, niin sillekin tietysti tarvitaan oma istuimensa. Tämähän on päivänselvä asia! 

Kuvassa hankkimamme imetystuoli. Tuo kyseinen malli on oikeastaan aika tavanomainen lepotuoli, muistelisin että serkulla oli vähän vastaava, jossa tuli istuttua ja pelattua Segaa. Tuoli on aika mukava istua, ja se menee oikeastaan lepotuolina imetyshommien jälkeenkin. Kun en itse ajatellut imettää, niin en tiedä siitä sen ihmeempiä, mutta koeistuttiin aika monta tuolia ennen hankintaa. Voi tietysti olla, että kannatin kyseisen tuolin hankintaa lähinnä nostalgiasyistä. 

Lähtökohtaisesti kontingenssikeskeisissä valintahetkissä ei ole järkeä laittaa hulluja masseja kiinni huonekaluihin, ja niinhän me emme tehneetkään. Harvempi imettää hirveän kauan, paitsi tietysti Kiinan keisarin imetysihminen, mutta toisaalta Kiinassakaan ei ole ollut keisareita ties kuinka pitkään aikaan, kun Mao meni paskomaan hommat. Sinälläänhän imetystuoli on 2000-luvun ihmisten huonekaluvastine lypsyjakkaralle, paitsi että se ulos tuleva tavara menee suoraan käyttöön ilman pastörointia. Siksi en itse tule sitä koskaan enää maistamaan.