Kollarit ja kollarishortsit

Olen myynyt kaikki periaatteeni, mikä ei sinällään ei ole mikään ensimmäinen kerta tai ylipäänsä uutinen. Joka tapauksessa maailma on muuttunut. Olen nimittäin jo aika helkkarin kauan sanonut, että en tule käyttämään collegehousuja eli kollareita. Tämä fiksaationi johtuu puhtaasti siitä, että yhdessä Stephen Kingin kirjassa oli sarjamurhaaja, joka murhaili menemään kollarit jalassa, ja innostui näin tehdessään aina niin paljon, että laski housuihinsa. Tästä ymmärrettävästä syystä johtuen, olen sen kirjan luettuani pitänyt kollarihousuja housuunkusijoiden housuina. Se sarjamurhaaminen ei ollut niin paha juttu, kun voihan sitä sarjamurhata vaikka farkuissa.

Jostain kumman syystä päädyin kuitenkin joskus kotioloissa pukemaan vaimon (jota ei voi enää avioitumisen jälkeä kutsua kömöksi) kollarihousut jalkaan. Ne olikin sitten aika mukavat jalassa, enkä päätynyt laskemaan alleni julkisella paikalla. Käytyäni tovin jumalatonta jaakobinpainia asiasta, annoin vaimolle toimeksiannon hankkia minullekin kollarit, kun onhan se nyt parempi sellaisten hankkimisessa, toisin kuin minä joka en silloin omistanut ainoitakaan. Nämä hankitut kollarit olivat kuitenkin mukavat, ja sitten tulikin kesä ja tarvitsin uusia salishortseja, joten päädyin hankkimaan myös kollarimalliset shortsit. Samaa merkkiä kuin ne varsinaiset kollarit tietenkin, kun joku raja se on heittäytymiselläkin. Nekin osoittautuivat helkkarin hyviksi, jopa siinä määrin hyviksi, etten mitenkään voinut ottaa niitä käyttöön pelkikinä salishortseina. Jouduin sitten ostamaan sellaiset pellavashortsit salishortseiksi, mutta en nyt jaksa kirjoittaa niistä tähän, vaikka ovatkin oikein passelit.

Kuvassa kollarini ja kollarishortsini. Shortseissa on tuo Puma-teksti vähän turhan isolla, kun en ole mikään merkkivaateihminen, mutta kyllä nuo nyt menee. Pääasia että ovat mukavat, eikä niiden kohdalla haittaa vaikka päälle kaatuisi mansikkajogurttia. Sen sijaan noissa itse kollareissa tuo puumalogo on juuri sopivanlainen; pieni, aistikas, seksikäs, sensuelli. Puma on itseasiassa merkkinä sellainen, mihin olen vähän tykästynyt. Käytin yksiä Puman lenkkareita n. 7,5 vuotta, kunnes minut pakotettiin hävittämään ne kun niissä alkoi olla enemmän reikää kuin kenkää. Vieläkin on ikävä niitä.

Joskus, ei kuitenkaan aina, on hyvä astua pois mukavuusalueeltaan ja kokeilla uusia juttuja, kuten minä tein kollareiden kohdalla. Muissa tapauksissa se mukavuusalue on kuitenkin hyvä, koska vaikka siellä ei kehity, niin eipä tule pettymyksiäkään. Se kehittyminenkin voi olla kovin suhteellista. Joskus puoli elämää sitten esimerkiksi kävin kertaalleen sokkotreffeillä, ja kun se oli ihan perseestä, niin en enää koskaan sen jälkeen käynyt sokkotreffeillä. Kehityksen suhteen oli aika hiljaista. Pyrin kuitenkin edelleen välttämään liian julkisille paikoille menemistä kollarit jalassa, koska maakuntalaisena pidän sellaista vähän vulgaarina ja junttina. Kotona, salilla tai lempimistä aloitellessa kollarit ovat joka tapauksessa hyvät. Jälkimmäisessä tapauksessa se hyvyys tulee siitä kun ne saa äkkiä pois jalasta.