Partsin seinäkangas

Mikään ei ole niin kliinistä ja karua kuin paljas seinä. Tai no oikeastaan on, mutta ei nyt takerruta kielikuviin ja poskettomiin valheisiin. Paljaat seinät kaipaavat joka tapauksessa monesti täytettä. Taas muuten valehtelen, seinät ei oikeasti kaipaa mitään, kun ovat tunteettomia paskiaisia. Ihmiset sen sijaan eivät ole, ja he kaipaavat seinille jotain. Itse vierastan sitä, että laittaisin hirveämmin nauloja niihin seiniin ripustaakseni jotain, kun seinän takana saattaa aina mennä voimavirtajohto, joka antaa ainakin miljoona volttia suoraan naulan ja vasaran kautta aivoihin, jos siihen osuu. Siksi en ole myöskään aktiivisin kaveri täyttelemään seiniä, en edes maalilla tai tapetilla, kun se on työlästä. Elämän tarkoitus on kuitenkin pitää kivaa, mutta niin että samalla minimoidaan työläys.

Omalle kohdalle sattui täytettä kaipaava seinä reilu vuosi sitten nykyiseen asuntoon muuttaessa. Joskus asiat ottaa aikansa ja kun vaimokaan ei kokenut asiaa niin kiireelliseksi, niin nyt aikaa meni tosiaan se vuosi. Parveketerassilla sattui nimittäin olemaan sellainen hiukkasen rapistunut päätyseinä,
joka kaipasi jotain, mutta mieltään monesti jopa päivittäin muuttavana miehenä en heti tiennyt, että mitä. Lopulta tajusin, että haluan siihen sellaisen kankaalla olevan kuvan, kun sellainen kestänee hyvin ulkona. Visio tarkentui tästä siihen, että halusin kuvaan palmuja, rannan ja auringonlaskun, kun tykkään noista kaikista. Oletin että netistä löytyy jostain valmis seinäkangas jossa yhdistyy kaikki nuo jutut, kun ne sopivat kuitenkin yhteen. Eri asia taas, jos olisin halunnut yhdistää samaan kuvaan muita pitämiäni asioita, kuten vaikkapa saunan, makkarasopan ja moottorisahan, niin aika vaikea olisi löytää valmista kuvaa, jossa olisi nuo kaikki.

Kuvassa parvekkeelle asentamani seinäkangas. Tilasin sen ties mistä, odotin järjettömän kauan, ja kankaan viimein saavuttua kiinnitin sen gorillateipillä tuohon seinään. Seinäkankaan kuvana on auringonlasku paratiisissa. Sinänsä en tiedä että miksi ajattelen paratiisin tropiikissa sijaitsevana rantana, kun voihan se Persjärven kirkonkylän yleinen rantakin olla varsinainen paratiisi, etenkin jos ei tiedä paremmasta ja jos vanhemmat ovat lähisukua toisilleen. Joka tapauksessa tykkään tuosta nimenomaisesta kuvasta. Parveketerassilla kansituolissa istuessa voi katsella sitä, ja miettiä olevansa muualla, vaikka onkin ihan hyvässä paikassa.

Tilatessani seinäkangasta en mittaillut sen koommin seinän mittoja, ja olikin ihan tuuripeliä että kangas sopi seinään koon puolesta kuin nyrkki silmään. Nyrkkihän ei sinänsä kylläkään sovi silmään, ellei kyseessä ole todella pieni nyrkki ja todella iso silmä. Oma tuntuma kuitenkin on, että kangas tuli tuohon jäädäkseen, ja oletan gorillateipin ajattelevan samoin. Toki otan kankaan seinästä jos jossain vaiheessa tulee muutto, tai jos saan hermoromahduksen ja haluan munasillani käyttää kangasta paratiisiviittana.