Pinnasänky

Ihmisillä on tapana muodostaa hiukkasen turhankin vahvoja tunnesiteitä koteihinsa, vaikka nykyään aika harva asuu samassa kämpässä koko elämäänsä, paitsi persjärveläiset peräkammaripojat. Heidän kohdallaan asumuksen muutokselle ei toki ole tarvetta, kun perheytymistä ei tule tapahtumaan ja neliöitä on jo lähtökotaisesti liikaa. Omaa kotia tärkeämpi asia on kuitenkin oma sänky, mikä on sinänsä luontevaa, kun nukahtamisen mahdollistava paikka on yleensä myös aika turvallinen (pl. joidenkin maiden putkien (putka monikossa, ei putki monikossa) patjat, mutta yleensä siellä saavutettu uni on muutenkin kemikaalista laatua). Koska ihmiset kuitenkin siis muodostavat tunnesiteitä nukkumapaikkoihinsa, on ihan luontevaa, että myös imeväisille hankitaan oma sänky aika aikaisessa vaiheessa. Pienen vaavan sängyksi riittäisi aluksi toki myös äitiyspakkaus, mikä on sinänsä näpsäkkää, kun siinä voi laittaa kannen päälle yön simuloimiseksi. Harvempi kuitenkaan haluaa kasvatella lapsosta pahvilootassa, joten siitäkin syystä aika moni hankkii vaaville jonkunlaisen oikean sängyn.

Aika harvaa lastentuotetta kannattaa hankkia ihan uutena, koska ne jää kuulemma ihan perhanan äkkiä pieniksi ja ei se vast’ikään maailmaan tullut lapsi muutenkaan niistä mitään tajua, kun ei se tiedä edes viiden kertotaulua. Lastentarvikkeiden funktionaalisuus onkin sitten asia erikseen, ja jotain autoon laitettavaa turvaistuinta ei ehkä kannata hommata kolariautosta. Vauvelien sängyt ovat harvemmin ihan täyspitkiä, ja aika monesti niissä on jotain estämässä paaperoa karkaamasta yöllä sängystä. Tästä syystä aika moni hankkii alkuvaiheen lapselle pinnasängyn, sillä sen puiset kalterit ehkäisevät tehokkaasti epätoivotut yritykset karata sängystä pitkin kämppää. Itse olen jotenkin pitänyt pinnasänkyä sellaisena pikkulasten sänkyjen standardimallina, että ei tullut edes mieleen mitään muuta sänkymallia. Jos pinnasängyn kääntää muuten ylösalaisin, siitä tulee puinen häkki. Sen kanssa voi leikkiä vaikka Vietnamin sotaa, jossa toinen leikkijä on Vietkongin sissi ja toinen yhdysvaltalainen sotavanki. 

Kuvassa vaimon hommaama pinnasänky. Se on ihan Brion sänky, mikä on kuulemma hyvä homma. Minä en tiedä näistä hommista yhtään mitään. Sänky on tällä hetkellä täynnä random kamaa, koska rymsteeraaminen ei ole sujunut ihan kivuttomasti. Tuo vesikanisteri ja kattila kuitenkin varmaan jäävät sänkyyn, kun babylla (ei pidä sekoittaa beibiin, joka on kamala nimitys rakkaalle ihmiselle) saattaa olla niille käyttöä. Sängyn pohjaa voi laskea ja nostaa, joten se menee ihan pienestä vähän isommaksi. Itse ajattelin antaa lapsen nukkua siinä ainakin seitsenvuotiaaksi, kun ei kenelläkään ole varaa ostella kaiken aikaa uusia sänkyjä lapsukaisille.

Minulla ei sinällään ollut mielipidettä pinnasänkyyn, kunhan on toimiva. Valkoisen värisestä en olisi varmaan pitänyt, kun minusta se on kamalan kliininen väri ja siitä tulee lähinnä sairaala mieleen. Ruskea on ihan hyvä, siitä tulee 70-luku mieleen, jolla en tosin ollut vielä edes syntynyt. Pinnasängyn jälleenmyyntiarvo lienee jotain, itse pidän oleellisempana sitä, että se saadaan tarvittaessa nopeasti eteenpäin. Tästä syystä en olisi varmaankaan kovinkaan menestyksekäs lastentarvikekauppias, ainakaan liiketuloksen näkökulmasta ajatellen.