Talvi, tuo aika kun luonto vetää itsensä kylmästä sykkyrään ja 365-alkoholistit siirtyvät nauttimaan tummemman värisiä ja vahvempia päihdyttäviä liemiä (tämä siirtymä tapahtuu oikeastaan jo loppusyksystä, mikä on osa luonnon normaalia kiertokulkua, vähän kuin siilien vetäytyminen horrostamaan). Talvessa, ja neljässä vuodenajassa ylipäänsä, on oma juttunsa, tosin tämä toteamus on osaltaan aivan täyttä skebeliä, sillä valtaosa ihmisistä olisi varmasti valmis hyväksymään ikuisen kesän jos sellainen vaan olisi vaihtoehtona. Aina voi tietysti muuttaa päiväntasaajalle, eikä sitäkään kovin moni tee. Talven kanssa on kuitenkin elettävä, ja se tietää myös lämpimämpää pukeutumista. Muuten sitä tärisee pihalla kuin viroitusoireiden kanssa kamppaileva addikti.
Kylmissä oloissa jalat yleensä pärjäävät kyllä, varsinkin jos kulkuvälineenä on apostoli. Kylmää vastaan kamppaillessa oleellisinta onkin suojata ylävartaloa, koska se ei pahemmin liiku eivätkä ihmiset yleensä ole kummoisia karvamammutteja. Ylävartalon toppaamisessa ei kannata yleensä liikoja säästellä, vaikka olisi millainen juhlapaikanhakija; rotsin saa heivattua narikkaan sitten kun bilehelvetti löytyy ja alla voi olla vaikka minkälainen tupakkatakki. Ulkona taas kukaan ei katsele eikä ketään kiinnosta, kun silmien edessä on jääkalvo.
Kuvassa uudenkarhea toppatakkini, jonka ostin ihan puhtaasti heräteostoksena, kun piti ostaa toppahousut. Kun koko vaatekerran sai alennuksesta likimain housujen hinnalla, niin hölmöhän sitä olisi, jos olisi jättänyt homman pelkkiin pöksyihin. Ulkotakki näyttää tavalliselta ulkotakilta ja se on hyvä näin. Ei riikinkukkokaan levitä peräsulkiaan ollessaan helvetinmoisessa pakkasessa, eikä kömöjen edessä steppailu toimi kylmässä kuten tavallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti