70-luku-henkinen pyöreä istuin

Kysyttäessä mikä on hienoin tuoli ikinä, on olemassa vain yksi selkeä vastaus: Pallotuoli (Tuolin nimi pitäisi ilmeisesti kirjoittaa pienellä kirjaimella, mutta kieltäydyn tekemästä näin). Pallotuoli merkitsee tuolien muotoilulle samaa kuin He-Man Eternian hyville kavereille (80-luvun alkupuolen miespuoliset tuotokset oletettavasti tietävät mistä kirjoitan. He-Manin vihollinen, Skeletorkin oli loppupeleissä ihan Ok-tyyppi jos sai pari terävää alle). Koska varsinainen Pallotuoli maksaa maltaita ja maltaat maksavat suurinpiirtein 6000 Euroopan rahaa, pitää tuoleissa tyytyä muotoihin jotka ovat edes jollain tavalla saman suuntaisia kuin Pallotuolissa olisi. Pallotuolin kopioita en suosittele kenenkään ostaman, koska ne ovat kauhistus Suomen- ja fysiikan lain silmissä (Mikä on kielikuvana sinällään paradoksi, koska kuvissa oikeusnaisen silmät ovat peitetty siteellä. Kyseisellä eukolla voi myös olla hitonmoinen silmätulehdus tai röntgenkatse, jonka hillitsemiseen sidettä tarvitaan. Kuka jaksaisi katsella pelkkiä luurankoja päivät pitkät, paitsi arkeologi, antropologi, patologi ja nekrofiili). PiraattiPallotuolin ostajille tulee Suomen lain mukaan kait sakkoa, fysiikan lain mukaan laitetaan omena kolmensadan newtonin voimalla hanuriin.

Koska Pallotuolin kopioiminen tahi kopion hankkiminen ovat suuria tabuja, ja esine itse on (hyvästä syystä) helvetin kallis, valtaisia omaisuuksia omaamattoman sisustajan on hyvä tyytyä tuolikalusteisiin jotka mukailevat jollain lailla Pallotuolin ominaisuuksia, mutteivat kuitenkaan ole kopioita tästä istuimen muotoilun multihuipennuksesta, mihin muut eivät ole päässeet lähimainkaan. Itse tein löydön geneerisestä huonekaluliikkeestä, hankkimani tuoli oli ilmeisesti ollut koekäytössä siellä, mutta koska hyödyke oli poskettoman edullinen ja miellytti esteettistä silmääni enemmän kuin Oidipusta miellytti äitinsä näkeminen, ostopäätös oli ilmeinen.

Kuvassa 70-lukuhenkinen pyöreä ufotuolini. Tuolissa  ei käytännössä ole mahdollista istua selkä suorassa ja asiallisesti, mikä on yksi osa tuolin viehätystä. Istuma-asento on aina machomainen ja tyylikkään rento. Tuolin jalkaosana on rautaristikkohässäkkä. itse olisin preferoinut pyöreää, pyörivää jalkaosaa, mutta kuka aasi katsoo lahjahevosen suuhun (Paitsi ehkä joku konitohtori. Troijassa ei ainakaan katseltu ja hyvä niin, muuten olisi ollut suhteellisen paska tarina Homeroksella kerrottavana). Tuoli on joka tapauksessa hyvä. Värinä on tumman punertava, tosin kuvastahan tätä ei täysin saa selville, kun kaikille sisustusbloggaajilla ei ole varaa mihinkään järjestelmäkameroihin (Tai Pallotuoleihin), toisin kuin toisilla kermaperseillä. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että toisilla sisustusbloggaajilla on myöskin ammattitaitoa järjestelmäkameran käyttämiseen, sisustamiseen sekä blogin kirjoittamiseen.

Kun varallisuus ei siis riitä aitoon tavaraan, älä osta piraattikopiota vaan jotain sinnepäin olevaa tai jos on nikkarin vikaa, tee itse. Toki on huomioitava myös se, että brändituotteiden valmistajilta olisi vähintäänkin odotettava tuotemerkin mukaista laatua ja sitä että tuotetta ei valmisteta hikipajassa (Ellei kyseessä ole Reilun Riistäjän-tuote, milloin riistämisestä kerrotaan avoimesti ja perustellaan asiaa sillä, että näin saadaan halvat hinnat loppukuluttajalle, mitä tehdään monesti ilman autenttista Reilu Riistäjä-merkintää). Tästä blogikirjoituksesta joka tapauksessa propsit Eero Aarniolle, joka suunnitteli Pallotuolin. Eero on kovempi jätkä kuin He-Man (Suunnittelussa, ei universumin pelastamisessa Skeletorilta ja Hordakilta).