Shortsit

Ties kuinka monetta blogimerkintääni aloitellessani havahduin huomioimaan, että tekstini on hyvinkin heteronormatiivistä ja näkökulma on usein mies-nais-suhdekeskeinen. Tämä johtuu omasta suuntautumuksestani ja tarkoitus ei ole väheksyä muita suuntautumuksia olemalla kirjoittamatta niistä. Tästä synnistä puhdistautuakseni pesen itseni tärpätillä, mutten siltikään kirjoita kuin omasta näkökulmastani.

Kesäkeleillä kömöseuraa vonkaavan (olisin voinut kirjoittaa ”haeskelevan” tms., mutta totuuden nimissä käytin sulkuja edeltävää sanaa) mieshenkilön on tarpeellista huomioida ettei saa näyttää ihan kalkkilaivan kapteenilta (paitsi jos on kalkkilaivan kapteeni, tällöin kannattaa esitellä eritoten tiliotetta baaritiskillä kovaan ääneen). Pintavärin hommaamisen tulee toteutua myös jalkojen osalta, välttämättä ei ole suotavaa kuitenkaan vedellä pitkin kadun laitaa ihan alaosattomissa, mutta uimarantameiningin tulitukena voi hyödyntää shortsien käyttämistä. Kevyt rusketus on suotavaa, syvä rusketus taas samanaikaisesti esteettistä mutta helkkarin epäterveellistä.

Shortsit pitävät miehen hedelmällisenä ja vitaalina, kunhan lahkeiden väljyys mahdollistaa riittävän ilmankierron. Shortsien kohdalla myös lahkeen pituus on erittäin määrittävä tekijä. Ateismin pyhissä kääröissä (joiden tekstit löytyy koottuna ”Atekismuksesta”) määritellään, että mieshenkilöt eivät saa käyttää reiden puolivälin yläpuolelle ulottuvia shortseja. Mikäli mieshenkilö tavataan kyseisessä asustuksessa, pelkkä tärpätillä puhdistautuminen ei enää riitä vaan pakanaa roimitaan vitsoilla tunnin ajan perhepiiriin kuuluvien hartaiden ateistien toimesta. Liian pitkät shortsit sopivat ehkä nuorille hunsvoteille, mutta löysänä roikkuvat shortsit vetävät myös ryhdin löysäksi ja tekevät hampuusimaisen ulkomuodon. Jottei shortsit kuitenkaan tekisi menosta jäykempää kuin Lootin vaimolla (siis sen jälkeen kun tämä oli katsonut Sodoman ja Gomorran tuhoa. Sitä ennen Lootin vaimon meno oli hyvinkin raflaavaa), vaatekappaleen ulkomuotoa voi piristää väri- ja kuosivalintojen kautta.

Kuvassa sinipohjaiset ruutushortsini, tällä hetkellä likaisempina kuin Zorbaksen mielikuvitus. Minulla on olemassa myös samanmalliset mustat, shortsien kytkykauppana tullut vyö on ehkä kätevimpiä pukeutumisjuttuja ikinä. Ei kannata vaihtaa voittavaa joukkuetta tahi shortsimallia. Reisitaskut mahdollistavat painavuudeltaan lyömäaseeksi luokitellun lompakkoni kantamisen näpäkästi mukana ilman että sitä tarvitsee laittaa epämukavasti perstaskuun. Löyhyyttä shortseissa on sopivasti, alle mahtuu uimashortsit ja ilma kiertää pitäen allekirjoittaneen aina vitaalina ja elinvoimaisena. Kömöt tykkäävät kuin hullu puurosta, tosin kun minulla ei ole oikeastaan mitään tietoa siitä, tykkäävätkö hullut oikeasti puurosta, tämä väittämä on puhdasta spekulaatiota.

Shortsien kanssa käytettävistä jalkineista vielä sen verran, että so not, hommat menee niin kuin ne menee. Jos haluaa olla kunnon spartalainen, laittaa sandaalit, mutta ei herranen aika niitä sukkia silloin. Jos on lenkkarit, ei herranen aika niitä pitkävartisia sukkia silloin. Jos on jotkin muut jalkineet, niin pitää olla, herranen aika, sellaiset jotka sattuu kyseisten shortsien kanssa yhteen. Kysykää kömöiltä, niillä on kuudes aisti tälläisten sopivuuksien ja sopimattomuuksien suhteen.