Lompakko

Nykyaikoina ihmisellä tulee olla rahaa mukana, sillä koskaan ei tiedä milloin eteen tulee tilanne jolloin tarvitsee harjoittaa vaihdantaa. Minulla on lähestulkoon aina kotoa lähtiessä mukana pyhä kolminaisuus; avaimet, kännykkä ja lompakko. Näitä ilman ei pidä ulos ovesta lähtemän, tämän tiesi jo Aatamikin aikoinaan, vaikkei omannutkaan lukollista ulko-ovea, ketään kelle soittaa, rahajärjestelmää eikä taskuja em. asioiden kantamiseen. Lompakko piti kuitenkin olla viikunanlehtien säilömiseen jos tuli äkillinen ja pakottava tarve olla alatsi.

Neitokaisilla on monesti kukkaromallinen kantoväline rahan ja korttien kantamiseen, mikä on ihan suotavaa. Naisilla saattaa myös olla hillittömän kokoinen lompakko, mikä käy jonkinasteisesta säilytysjärjestelmästä, mahdollisesti tämän vuoksi he tarvitsevat myös laukkua, kun kymmenen senttiä paksu nahka-arkisto ei oikein perstaskuun asetu. Joillain hipstermiehillä saattaa olla pelkkä lärpäke lähinnä korttien mukana kanniskeluun, mutta nähdäkseni tämä on on ruokotonta ja tekee kaiken tarpeellisen mukana kantamisen mahdottomaksi. Tämän vuoksi suosin itse barokkimaisen massiivista mustaa nahkalompakkoa, joka on raakaa maskuliinisuutta ahdettuna kompaktiin kotelomuotoon. Mustaan nahkalompakkoon mahtuu kaikki tarpeellinen, lounasseteleistä ja käyntikorttinipusta, Serbian valuuttaan, turhan päiväisiin etukortteihin ja vanhaksi menneeseen opiskelijakorttiin asti. Ihmisen rahapussi on kuvaus hänen senhetkisen elämänsä sisällöstä ja siksi siellä pitää olla kaikkea kamaa mukana.    

Kuvassa musta nahkalompakkoni, ahdettu niin täyteen tyhjänpäiväistä roinaa seteleitä, että tursuaa saumoistaan ja soveltuu lyömäaseeksi, mikäli itseään pienempi mieshenkilö yrittää etuilla lähikaupan kassajonossa (tämänkaltaisissa lähitaistelutilanteissa voittamisen mahdollisuus maksimoituu verrattuna nakkikioskirähinöihin). Musta nahkalompakko on hyvä. Jokin eläinsuojelujärjestö voi olla mahdollisesti tästä asiasta eri mieltä, mutta kun en tällaisten jäsenistöistä muutenkaan meinannut mitään kömöjä alkaa viettelemään ja pidän eläinperäisten tuotteiden käyttämistä muutenkin ihan hyväksyttävänä, lotkautan korviani asialle. Mikäli kuitenkin pyörrän asiassa päätökseni, vaihdan heti taskussa maatuvaan, biodynaamiseen vehnäkukkaroon ja rupean vatsaoireista välittämättä syömään soijarouhetta kaksin käsin. 

Lompakkoa on hyvä säilyttää povitaskussa, mikäli povitaskumahdollisuus on pukeutumisesta johtuen poissuljettu, käytän itse perstaskua vaikka tämä hankaloittaakin istumista (uskoisin monen taskuvarkaankin suosittelevan samaa). Kun lompakossa on tarpeeksi roinaa sisällä, sen ottaminen taskusta vie rypsiöljyä hyödyntäen ainakin puoli minuuttia ja tällöin salakavala lompakon näpistäminen on mission impossible. Kömöt pitävät lompakoista (erityisesti rahalla täytetyistä, paksuista sellaisista, ainakin Mikon raadollisuusmaailmassa) ja siksi pelkkä korttitasku ei yksinkertaisesti riitä. Itsekään en nykyistä lompakkoani ostanut omatoimisesti, tosin aiempi lompakkoni oli suhteellisen samankaltainen kuin nykyiseni ja varmaan myös tulevani.