Makuuhuoneen matot

Matot tuovat kodin tuntua ja koska en halua että asunnostani saisi saman vaikutelman kuin sairaalan leikkaussalista, harrastan myös itse mattojen käyttämistä. Omat mattoni ovat valikoitu random-menetelmää hyödyntäen, joten mikään ei oikeastaan mene yhteen minkään muun sisustusartikkelin kanssa, mutta toisaalta täydellinen avuttomuuteni sisustuksen harmonisoimisessa saattaa herättää hoivavietin jonkun kostean illan jälkeen kämpille vongatun vietellyn eltaantuneen ja oluen tuoksuisen pubiruusun hämmästyttävän naisellisella tavalla viehättävän kömön mielessä, huomioiden toki että orastava alkoholi-ongelmani ja mauttomat jutut ovat saattaneet tehdä tämän jo aiemmin.

Sodomas...Makuuhuoneessa julman iso sänky jakaa tilaa, joten on suhteellisen näpäkkää käyttää useampaa pientä mattoa (niitä on kivempi pöllyttääkin, kun ei tarvi kavereita siihen). Itselläni on kolme kappaletta valkoisia mattoja, mikä on ratkisuna aivan loistava. Mikäli jollekin matoista tulee jotain kivaa pikku ylläriä, kuten vaikkapa koiran kuohaoksua, voi yksittäisen maton pestä ilman että kokonaisuus kärsii. Kuivuneen lian voi myös jemmata kääntämällä maton toisin päin. Innovatiivista! (Tosin ei millään lailla innovatiivista, kun ei liity kaupallistumiseen millään lailla. Tai no liittyy jos myy valkoisia pieniä mattoja.)

Kuvassa matto numero uno sängyn vasemmalta puolelta. Kuvaan on lipsahtanut jonkun valokuvaustaidottaman urpon vasen jalkaterä. Matossa on näemmä oikealla jotain juttua, voipi olla kuivunutta koiran oksua. Se perhana kun tekee sen yöllä salaa kun nukun.

Matto 2, pitkä kuin Tonava tai ainakin Kymijoki. Tämän veitikan pöllyttämiseen tarviikin kaksi iloista veijaria, ellei harrasta mattopiiskomista, mikä ei minusta ole hyvä ratkaisu jos oikeasti haluaa pölyt veks. Itse pakotan suostuttelen kämpillä yökylässä kääntymässä käyneet kömöt tarttumaan toiseen puoleen, kun majoitus täytyy maksaa kuitenkin jotenkin. Luoja ei kuulemma laiskoja elätä.

Kolmas matto on Gomorran oikealla puolella, ja on yhtä kompakti kuin ensimmäinen sisaruksensa. En nyt keksi mitään erikoisempaa sanottavaa, kun kuvauskohteena on pelkkä matto, mutta lukijaa aktivoidakseni kannustan miettimään vaikkapa sitä, onko joukkueurheilulajeissa pientä homoeroottista latausta, kun jälkikäteen  kuitenkin suihkutellaan yhdessä. Itsehän harrastan vain yksilöurheilua ja käyn yleensä myös yksin suihkussa kuten Dallasin JR.

Hillitön väsymys sanelee nyt aivoja sulkeutumaan, joten en nyt keksi enää mitään. Käyttäkää mattoja, perkele. Eikä mitään maailman painavimpia ryijyjä, vaan sellaisia kepeitä rokokoohenkisiä.

Puuvillahousut

Jalkoihin kohdistuvassa kesäpukeutumisessa voi ottaa tiettyjä vapauksia talvipukeutumisen vastaaviin tekijöihin nähden (talvella voi oikeastaan käyttää vain farkkuja sekä myös suoria housuja jos haluaa oikein huikennella) ja tilanteesta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Sortsien (aina ilman h:ta) käyttäminen on sallittua, varsinkin jos omaa massiiviset pohkeet, kunhan kyseiset vaatekappaleet eivät ole liian pienet eikä myöskään liian isot. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele sortseja, vaan kesäpukeutumisen kruununjalokiveä, puuvillahousuja.

Itse en löytänyt puuvillahousuja, yllätys yllätys, tosiaankaan omasta ansiostani, koska olin nuorempana aika ahdasmielinen pukeutuja. Puuvillahousut ovat joka tapauksessa hyvät. Ne jalassa tulee väistämättä tunne kuin olisi töissä haaremissa (vartijana, ei kuohilaana) ja housut ovat viileät kuin Kilimanjaron rinteillä puhaltava syksyinen tuuli. Puuvillahousut antavat käyttäjästään trendikkään vaikutelman ja huokoisen kankaan ja hinnan ansiosta ei haittaa vaikka tippuu kebabit syliin kesällä aamuneljältä, lokkien laulaessa murheellista lauluaan seuraavana päivänä vartovasta katabolisesta tilasta. Mikäli on onnistunut linjaamaan kömön matkaansa, edellämainittu ei edes vituta. Vähän pitää olla kebabia sylissä.

Kuvassa toiset puuvillahousuni. Lahkeiden näppärät narut mahdollistavat housujen käyttämisen jopa kaltaiseltani persjalkaiselta. Housujen sopiva löysyys tuo mukavan rennon tunteen, antaen kuitenkin samalla sen vaikutelman että pukeutuminen on ollut jokseenkin harkittua. Myös kömöt, nuo elämänlaivaani jatkuvalla syötöllä karille houkuttelevat seireenit, tykkäävät puuvillahousuista, koska A) itse en olisi ikinä keksinyt moisia ostaa ja B) linjasin juuri äsken näin.  

Puuvillahousut menevät järjettömän hyvin yhteen hihattomien paitojen kanssa, tosin näiden käyttämisessä tulee harrastaa harkintaa ettei saa mulkun mainetta. Koska itseni kohdalla kyse ei ole enää vain maineesta, yhdistelen em. vaatteita yleisesti ja taitavammin kuin Gretzky pelasi lätkää 80-luvulla. Puuvillahousujen kanssa jalkaan voi vetäistä sandaalit, jotka ovat muuten hedonististen jalkineiden aatelia, koska itse Hedoniksellakin oli sellaiset.

Loppukaneettina haluaisin vielä todeta, että en tosiaankaan toivo että kukaan muu mieshenkilö ikinä ostaa puuvillahousuja, koska ne ovat minun juttuni. Mikäli näen tälläisiä käytettävän yleisesti, rosiksessa tavataan, patentti puuvillahousujen käyttämiseen on nimittäin vetänyt jo tovin. Ainakin pitää maksaa rojaltit.

Verkkarit

Sisustus- ja pukeutusmiblogini on viimeaikoina lipsahtanut otsikon määrittelemästä aihealueesta hiukan lifestylen puolelle ja ulkopuolisten esittämän hillittömän vittuilun takia omatoimisen päättelyn pohjalta tein sen johtopäätöksen että on aika palata takaisin juurille. Urheillessa ja kotona hengaillessa ei ole syytä panostaa liikaa pukeutumiseen, koska se on hiukan naurettavaa; Ensinnäkin, mikäli urheilee tosissaan (ja muuten ei pitäisikään urheilla), naama on punainen kuin palosammutin, suonet pullistuu päästä ja irvistys on samaa luokkaa kuin synnyttäessä (samat oireet pätevät myös rakasteluun). Toiseksi kotona ihmisen näkevät ainoastaan tutut ja mahdollisesti naapuritalon kiikaritirkistelijä, ja jälkimmäinenkin vain jos verhot ovat jääneet auki. Joka tapauksessa vaikka edellämainittujen oloilutilojen pukeutuminen ei ole niin justiinsa, voi kuitenkin hiukan satsata. Tähän tarkoitukseen sopivat verkkarit ja aiemmassa elämässä tapahtuneen parisuhteen toisen osapuolen linjausten ja oman mukautuvaisuuteni perusteella omani ovat valkoiset.

Valkoiset verkkarit ovat nähdäkseni hyvin esteettiset ja miellyttävät silmää, tosin käytännöllisyys on samaa luokkaa kuin ilmakiväärillä hirvimetsällä. Valkoisuus nimittäin vetää tahroja puoleensa kuin renttu naisia (ei sellainen umpirenttu, mutta kuitenkin semmoinen itsevarma elostelija, joka herättää hoivausvietin). Itse olen erehtynyt syömään mandariinia useamman kerran verkkareissa, ja lopputuloksena en voi käyttää ko. housuja julkisesti, ellen opi olemaan välittämättä siitä että minua pidetään housuihin kusijana (voisi olla muuten hyödyllinen taito, siis ei housuihin kuseminen, mikä on ruumiintoimintona äärimmäisen yksinkertainen, vaan se ettei välittäisi siitä vaikka muut huomioisivat sen että olisi laskenut allensa). Voi toki olla että minua pidetään housuihin laskijana muutenkin, joten ehkä pelkään aiheetta.

Kuvassa valkoiset verryttelyhousuni, yleensä en verryttele kummissakaan näissä housuissa tai ylipäänsä, koska tissiposket verryttelee. Molemmissa housuissa on etumuksella keltaisia tahroja jotka johtuvat ihan oikeasti mandariinin syönnistä. Likaisuus lahkeissa johtuu taasen siitä että vaatefirmat eivät pidä persjalkaisia riittävän suurena ihmisryhmänä vaatteiden massavalmistusta ajatellen, joten housut  kuin housut ovat poikkeuksetta minulle ylipitkiä ja lahkeet siis rispaantuvat. Housujen merkin arvaavat ikävä kyllä kaikki, mikä on harmillista kun en yleensä tykkää esitellä yksittäisiä merkkejä, pl. Rolex.

Valkoiset verkkarit ovat siis hienot ja todennäköisesti soveltuvatkin ihmisille joilla on normaalimittaiset jalat ja taipumus olla likaamatta vaatteitaan vahingossa epäsiistien syömä- ja juomatapojen ansiosta. Vaikka en lukeudukaan mainitsemaani ihmisluokkaan, aion silti uhmata kohtaloa, mistä jumalat todennäköisesti rankaisevat minua lähettämällä käärmeitä kuten Troijan sodassa, ja käyttää valkoisia verkkareita vaikka sitten ollessani yksin kotona. Mikäli valkoiset verkkarit tai ylipäänsä mitkä hyvänsä samanväriset housut kuitenkin likaantuvat, voi asentaa asuntonsa täyteen energiansäästölamppuja; näin kämpästä tulee hämärä kuin luola ja jos sinne teuraalle rahdattu kömö (hedonistiset sinkkumiehet eivät muuta seuraa kotiinsa saa) ei omaa pimeänäköä, ongelmaa ei käytännössä ole (tosin kuka vaihtaa verkkareihin muutenkaan seuraa saatuaan?). Asunnon hämäryys myös ehkäisee kömön karkaamista kesken illanvieton, kun humalatilan haihduttua ei pysty sanomaan onko asunnon omistaja kasvonpiirteiltään lähempänä Notre Damen kellonsoittajaa vaiko itse Hedonista (Adoniksen serkkupoika, tykkäsi elostella, kts. tämän blogin tämä kirjoitus).                             

Reenaaminen ja lisäravinteet

2000-luvun steriili kaupunkielämä voi herkästi lannistuttaa miehen alkukantaiset vaistot ja sen vuoksi kaltaiseni imagoltaan ultramachomiehen on voimaharjoiteltava säälimättömästi ollakseen edes keskiverto. Persjalkaisen ruuminrakenteen omaavana ihmisenä (klassinen lyhyet raajat, pitkä selkä), ei ole järkevää panostaa jäntevän vaikutelman luomiseen (koska pitkäraajaiset tekevät sen paremmin), vaan on parempi kasvatella massiivista lihaksistoa viemään huomion pois kehon epäkohdilta joihin ei pysty vaikuttamaan. Taipumukseni kuntosaliharjoitteluun voi toki juontaa juurensa myös lapsuuteeni, jossa kerroin noin seitsemänkesäisenä leikkiväni He-Maneillä vielä parikymppisenä. Vaikka pelkkä voimaharjoittelu itsessään pitää kehon testosteronitasot ja verenpaineen mukavasti kohollaan (näin kertoo perstuntuma ja se tunne kuin olisi kahta numeroa liian pieni mopokypärä päässä), pieni lisäbuusti on ajoittain paikallaan jotta homma pysyy mielekkäänä ja elämässä on sitä kaivattua meininkiä. Itse olen ns. kiellettyjen aineiden käyttöön aivan liian nössö, joten tykkään pelailla luontaistuotekaupan hyödykkeillä.

Kuntosaliharjoittelussa kannattaa käyttää isoja painoja, näin säästyy aikaa kun ei tarvitse tehdä niin pitkiä sarjoja. Vapailla painoilla rytkyttäminen on suotavaa, tuntuma on helvetisti (pahoittelen miehekästä kielenkäyttöä tässä yhteydessä, salista kirjoittaminen saa minut testesteroniryöpyn valtaan) parempi kuin millään vehkeillä ja lisäksi kohonnut loukkaantumisriski tuo arkeen vaaran tuntua. Jos reenaa lyhyillä tauoilla, hengästyy enemmän ja näin ei tarvitse tehdä aerobista harjoittelua ollenkaan.

Kuvassa tällä hetkellä hyödyntämäni lisäravinteet poislukien roteiinijauhe, joka viettää laatuaikaa kaapissa.  Vasemmalla  Omega 3-kapseleita, joiden pitäisi olla terveellistä ja jeesata verenpaineen kanssa. Itsehän en kalaa syö koska elimistöni kertoo sen olevan pahanmakuista ja tällöin se ei voi olla hyväksi. Alla Tribulus Terrestris-kapselit, jotka sisältävät kyseistä välimerenmaiden rohdoskasvia jauheena. Mainosten mukaan tribulus nostaa elimistön mieshormonituotantoa ja tekee normijampasta mylvivän testosteronihärän. Oikealla maca-jauhoa jonka makuna rutto, tässä kohtaa aiemmin hyödyntämässäni "koska se on pahaa, se ei voi tehdä hyvää"-logiikassani on nyrkinmentävä aukko. Itselläni maca-jauho ilmeisesti nostattaa libidoa, koska käyttäessäni ravinnetta ajattelen hyvinkin yksimielisesti.

Kuvan ravinteiden lisäksi käytän raakaa roteiinijauhetta palautusjuomana ja silloin tällöin syön kreatiinia muutaman kuukauden kerrallaan (toimii kuin junan vessa). Lisäravinteet tuovat harjoitteluun hetkellistä etua, mikä tosin saattaa mennä ohi käytön lopetettua. Koska edes hetkellinen harjoittelun edistyminen tuo motivaatiota, tykkään ajoittain syödä lisäravinteita, elämä kun on aika harmaata ilman ylä- ja alamäkiä.