Ankka- ja sorsakravatit

Asiat ei aina katso aikaa, saati paikkaa. Näin tuossa yksi ilta miehen, joka joi olutta tölkistä pitäen tölkkiä kaksin käsin ylhäällä. Kun jano ei katso aikaa tai paikkaa, silloin ei katso mikään muukaan. Toinen juttu, mikä ei katso aikaa ja paikkaa, on tyyli. Aina pitää olla tyyliä, oli sitten häissä tai koiraa kusettamassa. Tyyli on se juttu! Ja siis tyylihän on siis osaltaan asennetta, ja sitä että miten ne rytkynsä päällään kantaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voi olla sellainen hampuusi, justiinsa sellainen jolla on vaikka joku tyhmä hattu.

Välillä korkeinta mahdollista tyylitajua osoittaa kyky ironisoida kaikkea, kuten sitä että pitää olla niin perhanan hienot vaatteet päällä. Tästä syystä joskus voi siis vetää ihan omiaan, ja se on kaikista ok. Tärkeintä on kuitenkin se, että miten homman hoitaa. Aivan parasta ironisointia on sellainen, jos sen hoitaa paremmalla vaatteella, kuten vaikkapa kravatilla. Kravatti on kuitenkin sellainen vaate, jota pidetään yleensä parempien kuteiden kaverina. Sitten on niitä huumorikravatteja, joita pidetään firman pikkujouluissa, joissa pahin känniääliö ja sika on yleensä firman joku osastopäällikkö. Suurin pamppu ei sitä yleensä tee, imagosyistä johtuen. Sen sijaan isot pomot dokaa yleensä punaviiniä omakotitalonsa autotallissa. Niin joo, ja ne huumorikravatit on yleensä toooodella noloja.

Sellaista hyvää kravatti-ironisointia osoittaa silloin, jos käyttää rumaa, muttei kuitenkaan rumuusmielessä valmistettua kravattia. Näiden kahden erohan on siis veteen piirretty viiva, mutta siltikin aika selkeä. Itselläni on kaksi sellaista tarkoitukseen soveltuvaa kravattia, molemmat lintuaiheisia. On ankkakravattia ja on sorsakravattia. Niillä kelpaa huidella menemään.

Kuvassa ankkakravatti edestä. Sikaruma! Kravatin idea on oikeastaan siinä, että kun se on niin ruma, se antaa silti kantajastaan sen viestin, että tätä ei kiinnosta paskaakaan. Tämä taas puolestaan kielii sitä, että kantajalla on itsetuntoa, toisin kuin joku tunnin peilin edessä puleeraava kaveri.

Kuvassa ankkakravatin takaosa, jossa lappu kertoo krakan olevan Girgio Armanin tuotantoa, vaikka on myös ihan realistista arvioida, että kravatin oikea valmistaja on tartolainen vaatevalmistaja Georg Armaani.

Kuvassa kravatin alaosa, jossa myös vakuutellaan kovasti, että tämä on Armanin kravatti. On, on.

Kuvassa sorsakravattini, jossa sorsapariskunta ui menemään. On siinä kaislikkoakin taustalla. Kuva on vähän epätarkka, mutten jaksa ottaa tarkempaa. Kyllä te ajatuksen ymmärrätte. Sorsakravatti on hillitympi ja konservatiivisempi, kuin mitä ankkakravatti on. Soveltuu niihin tilanteisiin, kun haluaa perseillä, muttei kuitenkaan liikaa.