Saunan tekstiilit ja kalusteet

Kolmenkympin ylittämisen myötä tullut tarve tasaannuttaa ja vakiinnuttaa elämää ajoi ihmisen saunalliseen asuntoon, mikä nyt on toisaalta ihan ymmärrettävää myös aiemmassa elämänvaiheessa, sillä sauna on hyvä. Saunassa synnytään, saunassa virkistäydytään, saunassa rentoudutaan, saunaan kuollaan. Tässä mielessä sauna on suomalaiselle vähän kuin vuoret vanhalle intiaanille. Jos saan ikinä kotona sydänkohtauksen, yritän kömpiä ylälauteelle korisemaan. Jos nirri sitten lähtee, hyvällä lykyllä saunaan kuolemista ruvetaan kutsumaan termillä "tehdä Mikot".

Saunan sisustamisesta on nihkeä puhua, kun kyseisen huoneen kalusteet on yleensä aika kiinteitä. Kiuas on kiuas ja puulauteet puulauteet (myös metallilauteita voi harkita jos on hardcoremasokisti). Saunaan voi kuitenkin hommata muutamia pikkujuttuja, joilla saa tehtyä ilmettä pienellä vaivalla. Toinen näistä jutuista on laudeliina, toinen taasen kiulu ja koussikka, joka myös löylykauhana tunnetaan.

Minun kiuluni ja koussikkani ovat edellisen asukkaan peruja, koska en ole saanut aikaiseksi hankittua uusia ja mikäli joskus pariudun, ne valitaan kuitenkin puolestani, koska sellainen on kömöillä tapana. Kuva puhukoon kiulun ja koussikan ulkonäön suhteen puolestaan. Laudeliina on sellainen peruslaudeliinan värinen, mutta humpan juonena on viininpunaiset raidat, jotka koristavat laudeliinan kumpaakin laitaa.

Kuvassa saunajuttuni, tarkemmin siis vaaleanpunainen kiulu-koussikka-kombo ja punaviininvärisillä vauhtiviivoilla somistettu laudeliina. Jos olisin viitseliäs, hankkisin hienomman kiulun, mutta kun en ole, niin en ole. Koska nyt eletään 2000-luvulla, vaaleanpunainenkin menee ja lisäksi machomies-identiteettini on riittävän vahvaa tekoa (kovaa kuin titaani) kestääkseen tämän asian. Laudeliina oli muistaakseni suurempi ennen kuin pesin sen, saattoi kutistua pesussa, mokoma Juudaksen ja Brutuksen sukulainen. Pyykkiähän nimittäin pestään vain kahdessa eri erässä, valkoiset erikseen ja muut erikseen. Materiaalilla ei ole väliä, koska sellaista materiaalia mitä ei voi pestä koneessa, ei ole järkevää ostaa. Pragmaattisuus ennen kauneutta.

Kuvassa sauna ylälauteilta kuvattuna. Ovi on 70-lukulainen (oikeasti en tiedä onko vuosikymmenen suhteen näin, mutta mutu-tuntuma on vahva) ja juomutettuine, keltaisine lasineen oikeastaan aika hieno. Itsesuojelun ja selviytymisen kannalta on silkkaa plussaa että oven läpi näkyy hahmo, jos suihkuhuoneeseen hiipii psykopaatti, kun on saunomassa. Lamppu on pyöreä ja kirkas, mikä on sekin hyvä, sillä itse en arvosta hämyisyyttä niin paljoa (psykopaatti voi vaania myös valmiiksi saunan nurkassa, jos on todella hämärä). Hämärässä ei oikein näe, ja lisäksi masentuu minuuteissa.

Kuvassa kiuas, aika perusmallia. Hankin juuri uudet kivet, jotka ovat aivan vastaavanlaiset kuin kuvassa, koska olen pihi, laiska ja mielikuvitukseton kiukaiden suhteen. Pääasia että lämpenee ja sihisee, kun kiville heittää vettä. Tässä mielessä kiukaan kivet reagoivat veden päälle saamiseen aivan kuin kömöt. On myönnettävä, että en ole tätäkään oikeasti kokeillut, kun en omaa kuolemanviettiä. Toinen mahdollisuus on, että käy kuin Ihmemaa Ozissa.