Asiat ovat monesti juuri sitä miltä ne näyttävät, vaikka yleensä näin ei kuitenkaan ole. Tänään on eurovaalien äänestyspäivä ja oikeaoppinen tapa viettää vaalivalvojaisia on osallistua johonkin vaalivalvojaistilaisuuteen. Näissä tilaisuuksissa tulee osata olla oikeaoppisesti pukeutunut, syynä tähän on juurikin tämän bloggauksen ensimmäinen lause, mitä tukee myös amerikkalaisessa elokuvassa esitetty väittämä siitä, että ollakseen menestynyt, täytyy näyttää menestyvältä. Menestys on toki suhteellista ja menestys on käsitteenä monitahoinen, mutta oletan että en ole tiputtanut tässä vielä ketään kärryiltä. Voihan sitä olla menestynyt vaikka polkupyörän satuloiden haistelemisessa tai auton pakoputkien nuolemisessa, tosin näistä valtavirrasta poikkeavista harrastuksista ei ehkä kannata suuremmin huudella, maailma ei ole vielä tällaiselle valmis.
Jos on mies ja haluaa näyttää mukiinmenevältä vaalivalvojaisissa, pitää pukeutua joko Suomen kansallisvaatteeseen tuulipukuun tai sitten pikkutakkiin. Pikkutakin alla voi olla joko A) kauluspaita, B) parempi T-paita, tai C) paljas iho, mikäli on itsevarmalla tuulella. Itse etenen tänään suunnitelmalla A, sillä suunnitelma B voi vahingossa johtaa yöpymiseen jonkun random-naisen luona (on johtanut joskus aiemminkin, ja nyt on semisti itsevarma olo. Kerron likaisia yksityiskohtia vain kasvotusten.), mikä ei ole hyvä idea kun huomenna on työpäiväkin ja kaikkea, suunnitelmaan C taas maailma ei ole vielä valmis.
Suurin ongelma kauluspaidan ja pikkutakin pukemisessa kesäkuumalla on se, että ne päällä todennäköisesti hikoilee kuin sika. Ratkaisukeinona ongelmaan, olen päättänyt polttaa kainaloiden hikirauhaseni umpeen kolvilla, mikä on huomattavasti pitkäkestoisempi menetelmä kuin pelkkä antiperspirantin käyttäminen. Jos tänään ei olisi vaaleja ja lätkän MM-kisojen finaaliottelua, huomisissa lööpeissä olisi juttu siitä kuinka mies huusi sunnuntai-iltapäivänä asunnossaan kuin syötävä.
Kuvassa vaatekertani illan eurovaalivalvojaisiin, kenkiä, sukkia ja kalsareita en kuvaan mahduttanut, mutta kuka nyt niitä katselisi muutenkaan. Pienenä yksityiskohtana rintamuksessa sijaitseva puolueen retrovappumerkki sekä katsottaessa epileptisen kohtauksen aiheuttava taskuliina. Ajattelin laittaa ihan suorat housutkin jalkaan, kun ne ovat kevyemmät kuin farkut, soveltuvat paremmin tasokkaisiin tilaisuuksiin ja ne jalassa tuntuu kuin ei olisi housuja ollenkaan jalassa, mikä on mukavaa. Ravattia en laita, kun on kesä ja laittaisin kuitenkin huonosti muiden vaatteiden kanssa yhteensopivan hökötyksen. Vaatteiden väritys ei muutenkaan varmaan satu täysin yhteen, mutta kaikki ymmärtänevät tämän kun minulla on kuitenkin punavihervärisokeus, Y-kromosomi, hurja luonto sekä pukeutumisblogi.
Näillä siis mennään jännittämään sitä, mihin suuntaan Eurooppaa ajetaan seuraavan viiden vuoden aikana. Itse toivon että integroituneempaan suuntaan, ja tämä asia ei tule jäämään ainakaan minun vaalivalvojaisvaatetuksesta kiinni ja sehän se on oleellista, ei niinkään tehty vaalityö ja ehdokasasettelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti