Olohuoneen pöytä on asunnon ongelmallisin kaluste. Pöytä ei voi olla liian korkea, jotta se pelaa yhteen sohvan kanssa, toisaalta pöydän käyttäminen vaatii yleensä luonnotonta istuma-asentoa, joten tilanne ei ole helppo. Pöytämalleja on mieletön määrä ja siten myös pöytämakuja; aivan kuten elämän suurten kysymysten kanssa, vaikea sanoa mikä on absoluuttisesti hyvä, kun toinen tykkää myllärin vaimosta, toinen tyttärestä. Tästä kyseisestä mylläristä itsestään ei tykätä, koska hän on narsistinen sika, joka on ansainnut omaisuutensa perimällä eikä työtä tekemällä. Ei siinä etteikö omaisuutta saisi periä, kunhan maksaa asianmukaiset verot. Luonnollisesti olohuoneen muu kalustus vaikuttaa valittavan pöydän malliin, mikä kaventaa vaihtoehtojen määrää huomattavasti.
Tämän jaarittelun ja paskanjauhannan myötä pääsemme aiheeseen, eli siihen että minulla on olohuoneen pöytänä arkku. Olen omannut jo kauan ollut omituisen fetissin sisustusarkkuja kohtaan, tämä juontanee juurensa siihen, että lapsuudenkodissani ei ollut sisustusarkkua, mistä syystä minusta kasvoi hetkellisesti vihainen ja katkera nuori mies. Nyt, oman arkkuni saatuani, olen eheytynyt katkeruudesta ja elämä virnistää kujeilevasti. Arkkua voi käyttää pöytänä ja säilömistilana samanaikaisesti, tästä syystä tämä funktionaalisuuden multihuipennus on jokaisen feng shuin ja krav magan päälle ymmärtävän iloisen veijarin pakkohankinta.
Kuvassa arkku divaanin, tuon sohvien keisari Hirohiton, edessä. Hyödynnän arkkua lähinnä sohvapöytänä, en säilömistilana, vaikka olenkin jotain random-kamaa, kuten kaikki tutkintotodistukseni, sinne säilönyt. Arkun päällä on juomalasinaluset (joita harvemmin käytän), kynttilähommeli (jossa harvemmin poltan kynttilää) sekä kaukosäädin. Oli siinä jotain roinaakin, mutta laitoin ne pois, jotta näyttää paremmalta. Oma arkkuni on hiukan nihkeän kokoinen, arkun sisäkorkeus on juuri sen verran liian matala, että en voi käyttää sitä kotiini hamstraamieni alkoholijuomien varastoimiseen, mistä syystä epäilen arkun olevan raivoraittiiden salajuoni tissuttelevaa kansanosaa kohtaan. Onneksi viinavitriini hoitaa homman kotiin tältä osalta. On siellä vitriinissä kirjojakin.
Alunperin ostin arkun, koska se oli arkku ja koska se oli edullinen. Rehellisyyden nimissä on todettava että arkku päätyi pöydäksi lähinnä siksi, etten ole laiskuuttani saanut ostetuksi pöytää, mutta samapa tuo, kun maksimaalisen materiamäärän kerääminen ei muutenkaan ole osana elämäntavoitteitani. Olisin ehkä halunnut mielummin suuremman, ruskean arkun, mutta kun sellaista ei tupsahtanut eteen, en sellaista myöskään hankkinut. Arkkupöytä on hyvä, moderni ja trendikäs, näin väitän, vaikken omaa minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on trendikästä sohvapöytien, tai minkään muunkaan kalustuksellisen asian saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti