Teräsukat

Olisin voinut valita otsikoksi helpommin ymmärrettäven "Villasukat", mutta jätin tämän tekemättä koska olen jekku jätkä. Pienimielisille paremmin soveltuvan otsikon sijaan valitsin otsikoksi isoäitini käyttämän termin samasta vaatekappaleesta, ikävä kyllä syytä vaatekappaleen nimeen en ole ikinä ymmärtänyt, ellei sitten ennen vanhaan villasukkiin kätketty teriä jostain kumman syystä. Henkilökohtaisesti kätkisin terät mielummin helpommin saataville, kuten vaikkapa teipillä käsiin. Itsepuolustusta varten voi myös kanniskella mukanaan pesäpallomailaa, kunhan pitää mukana myös räpylää ja palloa jottei herätä epäluuloisuutta. Myös vasara menee, tällöin tulee pukeutua Remontti-Reiskaksi (Joka muuten humaltuu vanhan lehtijutun mukaan ensimmäisestä oluesta, kuten allekirjoittanutkin. Kädentaidoissa Reiska tosin vie pidemmän korren.).

Suosin teräsukkien hankkimista jonkun vanhemman sukulaisen tai vastaavan valmistamana, kaupasta hankkiminen on suomalaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon sopimatonta (Unohtunut 11. käsky: Älä osta villasukkia kaupasta. Kristinuskonnottomien kohdalla vetoan yleiseen moraalikäsitykseen.). Jos soveltuvia henkilöitä teräsukkien valmistamiseen ei ole, voi joko tehdä itse tai pariutua sellaisen ihmisen kanssa jonka kautta saa lähipiiriinsä teräsukkia joululahjaksi valmistavan henkilön (Lähestulkoon sama juttu kuin pariutuessa on syytä tarkistaa tulevan puolison isän metsäomistukset ja terveydentila, ihan vaan puhtaasta mielenkiinnosta.). Tästäkin syystä pariutumisessa kannattaa harjoittaa äärimmäistä tarkkuutta, henkilökohtaisesti suosin nk. "aistinvaraisen valinnan menetelmää", jossa luotan biologian ohjaavan minut oikean ihmisen pariin (Toisin sanottuna kansankielisesti, jos se on nätti ja vaikuttaa kivalta, se on ihan hyvä mulle). Tämän seulan jälkeen tarkastetaan mahdollisen puolison sekundaariset ominaisuudet, eli vanhempien metsäomistukset ja terveydentila sekä mahdollisten teräsukkien kutomisen taitavien sukulaisten olemassaolo.

Kuvassa teräsukat kuvattuna jakkaran päältä, jakkara taasen on välttämätön kapistus kun taloudessamme asuu vain keskivertoisen hobitin pituisia ihmisiä. Teräsukissa on värinä harmaata, tummansinistä ja muita miehekkäitä värejä. Tämä on hyvä. Villasukissa on muutenkin hyvä harrastaa hillittyjä värejä ja kuviointeja, sillä villalanka + räikeät kuviot = epilepsiakohtaus. Lisäksi kansa kiihottuu raivon partaalle. Villasukat ovat niitä harvoja asioita joissa konservatiivisuus on kohtuudella hyvästä, muulloin se on ankkuri, joka vetää kansakuntaa hissukseen pohjaan.

Teräsukkia voi käyttää kotona salaa tai ulkoillessa, jos omistaa pelkät kesälenkkarit, tai jos ulkona on muuten vaan kylmä kuin Siperiassa. Töissä teräsukkia saavat pitää vain naiset, tämä ei varsinaisesti ole sovinistinen toteamus, koska tässä yhteydessä naiset saavat erivapauden asiaan, johon miehillä ei ole lupaa. Joku hiipuva hipster saattaa käyttää teräsukkia vapaalla ihan vaan näyttääkseen, mutta tämä on silkkaa väsynyttä perseilyä, kun kukaan ei jaksa juosta Flow-festareilla kymmenettä vuotta putkeen, sanoohan sen jo maalaisjärki, luonnonlait ja kosmos ja Berliini on hanurista, en ole menossa, enkä suosittele kenellekään, kun en ole koskaan käynyt.