Naistenlaukkumainen lehtikori

Lehtikori on pieni, mutta oleellinen osa asunnon sisustusta; huolimatta sen funktiosta eräänlaisena roska-astiana, sitä tulee kuitenkin käytettyä suhteellisen tiheään tahtiin joten sitä on lähes välttämätön säilyttää näkösällä. Jos lehtikoria säilytettäisiin vaikkapa kaapissa, lehtien laittaminen saattaisi unohtua johtaen epämääräisiin lehtikasoihin pitkin pöytiä, lisäksi lehtiroskan asettamiseen menevä aika pitenisi huomattavasti (Mahdollisesti jopa puolella minuutilla!), mikä on jo ajatuksena kauhistus.

Itse olen joutunut hyväksymään nykyisen lehtikorini annettuna, koska vanhoilliseen ajatusmaailmaani ei sovi se, että mieshenkilö hankkisi lehtikorin johtuen siitä ettei jaksa ja muista että lehtikorit lasketaan kalustuksessa osittain "tilpehöörit"-osastoon ja miehethän eivät tilpehööriä hanki. Oman lehtikorini muoto on siis jokseenkin kyseenlainen, ainakin jos verrataan imagooni kovana naistenmiehenä ja nandrolonialfauroksena (Ko. imago voi olla myös puhtaasti mielikuvitukseni tuotetta, tosin sairas mieleni ei tunnista aina kuvitelman ja todellisuuden eroa, ei ainakaan minäkuvaa koskevissa asioissa.). Lehtikorin naistenlaukkumainen muoto saattaa aiheuttaa sen, että viedessä lehtiä saattaa harmillisesti leimautua miespuoliseksi kassi-almaksi (Jos lehtiä vie nainen, leimautuu vastaavasti naispuoliseksi kassi-almaksi.). Tällä ei ole suurtakaan merkitystä, mikäli on vahva itsetunto tai vastaavasti harrastuksena on tirvaista seitsemän Richterin huppelit vähintään kolmesti viikossa. Itsehän olen raivoraitis ja helvetin kova valehtelemaan.

Kuvassa lehtikorini, kivasti siinä tv-tasokaapin vieressä, jonka päällä puiset porot tarkkailevat asuntoni menoa ivallisina, mokomat paskiaiset. Lehtikori on asemoitu tarkasti olohuoneen pöydän viereen, jotta lehtiroskan pystyy siirtämään yhdellä kädellä pöydältä koriin ilman että tarvitsee nousta ylös. Lehtikorin paikka on siis likimain täydellinen ja se sattuu kohdilleen kuin holokaustin kieltäminen fanaattisen uusnatsin suuhun, mikä ei oikeasti varsinaisesti satu kenenkään suuhun kun kyseessä on hirvittävää paskaa. Jostain syystä olen ollut havainnoivanani edellämainituilla vempuloilla ajoittain tapana hokea tälläisiä juttuja. Samaan hengenvetoon vielä todetaan huonoon tieteeseen ja ksenofobiseen elämänasenteeseen vedoten ihmisten hengiltä kaasuttamisen olevan kuitenkin hyvä juttu, mistä tulee aiemman kuvotuksen päälle vielä entistä hämmentyneempi olo kuuntelijalle. Johtopäätös: älä puhu uusnatseille, älä kuuntele heitä, äläkä varsinkaan lue heidän juttujaan ikinä mistään.

Luettuasi siis tämän blogimerkintä loppuun tee seuraavaa: 1. Mikäli sinulla on lehtikori, älä lue enempää. Jos saan jostain kuulla että olet lukenut, haastan rosikseen. 2. Hanki lehtikori. Älä kiinnitä liikaa huomiota siihen, millainen se on. Älä katsele lehtikoreja mistään ennakkoon ja käytä huonekalukaupassa maksimissaan 10 minuuttia. 3. Aseta lehtikori hyvälle hollille, lähelle lehtien laskeutumisalustaa (Tunnetaan myös nimellä "pöytä"). 4. Nauti elämästä, elä antoisa, haureellinen ja riittävän pitkä nuoruus ennen kuin vakiinnut.  Päihdy ajoittain. Lemmi puolisoasi (Tai puolisoitasi jos monogamia ei satu olemaan juttusi. Jos ylipäänsä pariutuminen ei napostele, älä lemmi ketään.).