Koirapeti

Ihmisillä on omituinen tarve hankkia kotieläimilleen tavaroita, vaikka minusta tuntuu että yleisesti tiedostetaan kotieläinten tuskin varsinaisesti tarvitsevan omistaa mitään. Tässä mielessä eläimet ovat ihmisiä viisaampia, sillä asioiden omistaminen harvemmin tekee ihmistä onnelliseksi, toisin kuin asioiden tavoitteleminen on varsinaisesti se juttu mikä pitää liikkeellä. Lemmikit kuitenkin joskus kiintyvät tiettyihin esineisiinsä, tai ainakin omistajiensa pikku, pikku mielissä näin pääsee tapahtumaan. Oli niin tai näin, lemmikkejä omaavilla immeisillä on tapana hankkia esineitä eläimilleen ja kuvitella omistusoikeuden olevan eläimillä (Joiden kuoleman jälkeen lemmikin omistajalla on 100-prosenttinen perimysoikeus, eikä edes valtio pääse ottamaan asiaan kuuluvaa siivuaan välistä, perhana!).

Tovi sitten ylimääräinen rahasumma poltteli taskujani (5€ + sen verran luottokorttivelaksi, minkä perse sillon kesti) ja päätin hankkia ostoimpulssien vaivuttamassa transsissa asioita lemmikeilleni (2 koiraa ja 1 madagasgarlainen mieshenkilö, joka on lemmikkinä omasta, vapaasta tahdostaan (HUOM! Tähän ei tosiaankaan liity mitään seksuaalista!)). Minulla oli myös varsinaista hankittavaa lemmikeille, kuten talviasuste koiralle ja lukulasit madagasgarlaiselle mieshenkilölle, mutta huonekalukaupassa iski pakottava tarve hankkia koirille peti, vaikka varsinaista tarvetta tälle ei ollut, tuli vaan tunne että tämä on saatava.

Koiranpetihän on varsinaisesti pelkkä lattialle, sopivaan kohtaan asetettava pienehkö patja, periaatteessa noin puolikkaan narkkipatjan kokoinen, tai vastaavan voi näppärästi askarrella vaikka äitiyspakkauksen patjasta. Yksinomaan koiranpedin vuoksi en kuitenkaan suosittele lisääntymistä, vaikka yhtenä lisäsyynä tämä voikin olla. Jos yövyttää vauvaa äitiyspakkauksessa (Pinnasängyt ovat helvetin kalliita.), ei kannata laskea koiraa sinne nukkumaan, ainakaan isoa. Joku fretti voisi kait mainiosti vauvan viereen mennäkin, ainakin koon puolesta.

Kuvassa huonekalukaupasta hankkimani koiranpeti, pedille on aseteltu vilttejä, koska pienet paskiaiset tykkäävät maata vain jollain yltiöpehmeällä. Koiranpedille on aseteltu koirien "omistamat" lelut, jotka luettelen nyt vasemmalta yläkulmasta alkaen: Iso Porkkana, Herra Porkkana, Pötkylä ja Papukaijapihdit. Varsinaisesti koirat eivät leiki papukaijapihdeillä ja säilytän niitä siivouskaapissa. Madagasgarlainen mieshenkilö ruksuttaa välillä pihtejä leikkisästi katsellessamme televisiota sohvalla. Minua hieman harmittaa että molemmat viltit ovat koiranpedillä, koska nyt joudun jopa pukeutumaan talvella sisällä kun tulee kylmä, enkä voi enää riekkua puolialasti käyttäen vilttiä viittana.

Koiranpedin hyviä puolia on se, että sitä voi hyödyntää koirien esineiden säilytyspaikkana, koirien nukkumapaikkana hyödyntämisen lisäksi. Sillä voi myös yövyttää paskakavereita baari-illan jälkeen, mikäli siis nukkumapaikkojen suhteen on käynyt inflaatiopeikko (Paskakaverit ovat kaverien kavereita, jotka ovat sinällään itselle puolituttuja, muttei ihan kaveristatuksen ansainneita henkilöitä.). Kivannäköisiä paskakavereita voi kanssa yövyttää viekussa, varsinkin jos ovat sellaista sukupuolta tai lajia mikä itseä kiinnostaa.