Nonni! Pidin pienen tauon bloggaamisesta, kun ei vaan irronnut. Nyt taas irtoaa, kiitos spitaalin, jonka nappasin nuoltuani seisoskelutukipalkkia metrossa. Nyt siis mieli kirkkaana ja lepran hapertamin sormin kirjoitan tätä juttua tähän näin, vaikka voisin olla tekemässä jotain järkevääkin. Toisaalta saa olla vielä pahempi tonto, jos tätä erehtyy lukemaan. Ei ole koukkuja ja juonenkäänteitä tässä, ainoastaan lonkalta heitettyä läpändeerosta.
Anyways, nyt on taas ihan hirveästi blogattavaakin, kun muutin Hakaniemeen, joka on Helsingille vähän sama kuin mitä Tom of Finland on suomalaiselle homoeroottiselle taiteelle. Hakaniemi on hyvä. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita uudesta asunnosta, koska olen liikenteessä ja pitäisi olla kuvia ja kaikkea. Kirjoitan siitä mitä on mukana, eli vaatetuksesta. Vaatteet, nuo paljaan ihon kahleet. Toisaalta kun keli on nollassa, niin voisi olla ikävä kävellä kulkusillaan pihalla.
Kuvassa uudet lenkkarini, joissa valkoiset osat ovat jo tässä vaiheessa kerenneet napata väriä pintaansa. Lenkkarit on kaikin puolin tavalliset lenkkarit, mikä on hyvä. Ei lenkkareissa kuulu olla mitään perhanan hunajakenno-nanokuituja, jotka saavat ihmisen hyppäämään tasajalkaan kaksi metriä ylöspäin. Siinähän voi murtua jalat alas tullessa!
Pukeutumisessa on aina suositeltavaa hankkia samanlaisia vaatteita kuin mitä on hävittämässä, siinä säästää aikaa. Poikkeuksen tähän tekee se, jos tyyli muuttuu radikaalisti, nimimerkillä "useampi leveä kravatti odottelemassa vaatekaapissa suopeampia aikoja". Tästä syystä olisi oikeastaan vielä suositeltavampaa ostaa sellaisia ajattomia vaatekappaleita, niin voi ostaa samanlaisia tilalle sitten kun päivä paistaa niistä lävitse. Sen vaatekaupassa haaskatun ajan voi kuitenkin käyttää mielummin vaikka blogitekstin kirjoittamiseen kantapaikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti