Merisaukkopaidat

On tärkeää että ihmisellä on olemassa muutama parempi T-paita, jota pitää joko sellaisenaan raakana tai sitten pikkutakin alla, jolloin on vähän sellainen hectormainen meininki päällä. Näiden T-paitojen löytäminen ei tapahdu aina ihan tuosta vaan ja omalla kohdallani erään suosikkipaitani löytäminen vaati tapahtuakseen seitinohuen ja sametinpehmeän päivähumalan ja tapahtumapaikakseen iki-ihanan Lissabonin kaupungin. Kyseinen paita löytyi paikallisen akvaarion myymälästä puhtaan sattuman kautta, mikä osaltaan vaan todistaa sen, että ilman sattuman vaikutusta elämä on aika mielenkiinnotonta.

Akvaariossa pulikoi muutama merisaukko, jotka on aika iloisia veijareita, ja tämä kyseinen karvaturpa on siis paidan aiheena. Näin viikko sitten vahingossa luontodokkaria, jossa kerrottiin että merisaukko on jossain päin Pohjois-Amerikan rannikkoa avainlaji, sillä tuottaakseen lämpöä kehoonsa, se syö lajistoa suojelevaa kasvustoa tuhoavia merisiilejä naamariinsa aivan järkyttäviä määriä päivässä. Tämä on hiukan verrattavissa siihen, miten kotimainen rantojen mies nauttii litratolkulla Marinolia nesteytykseen, sillä polttonesteenä se pitää ihmisen Suomen koleassa ilmastossa lämpimämpänä, kuin mitä perinteinen etanoli pitäisi. Maku on varmasti hirvittävä, mutta niin on varmaan merisiililläkin, kun sillä on kuitenkin myrkkypiikit ja kaikki.

Saukkopaitaan pukeutuminen kertoo rennosta itsevarmuudesta, sillä vaatiihan se nyt kanttia pukeutua paitaan, jossa on merisaukon naama. Saukkopaita päällä on valmis antamaan toisille etumatkaa juurikin sen saukkopaidan verran, ihan vaan koska voi ja kun on varaa siihen. Keskeistä on toki, ettei paljasta että itsevarmuudelle ei ole oikeastaan mitään perusteita, paitsi saukkopaita.

Kuvassa merisaukkopaitani, toinen on vihreä, toisen väriksi sanoisin tuossa valossa purppura, mutta se taitaa oikeasti olla sinertävän sävyinen. Saukkopaita on hyvä. Saukon ilme on hiukan samanlainen möllötys kuin mitä itselläni on nättien neitokaisten seurassa ja paita vie näppärästi huomion pois siitä, etten sano mitään ja tuijotan. Paidat ovat hiukan rypyssä, koska minähän en T-paitoja silittele ja toisaalta jos käyttää päällä pikkutakkia, pahiten rypyssä oleva osa, eli hihat, kätkeytyy kätevästi takin alle, eikä puhdas laiskuus välity ihmisille. Paitoja on kaksi, sillä kiinnyin ensimmäiseen siinä määrin että organisoin puhtaan sattuman ja verkostojen myötämielisellä vaikutukselle itselleni toisen mokoman.

Mikäli satutte käväisemään Lissabonin akvaariossa, voitte toki ostaa sieltä merisaukkopaidan jo kysynnän ja saukkopaitojen valmistamisen ylläpitämiseksi, mutta älkää vaan herranjumala pukeutuko siihen, sillä se on vähän niinkuin minun juttuni, ja toisten ihmisten juttuja varastavat ihmiset ovat vaan huonoja ihmisiä.