Any case, funktionaalisuus, se on tärkiää. Itsehän harrastelen salihommia, johtuen siitä että se on tehokasta ja hektisessä ajassa ja ruuhkavuosina ei todellakaan harrasteta tehottomuutta missään muodossa. Jos seurustellaan ja rakastetaan, ollaan ihan all in. Jos ryypiskellään, vedetään naula kerralla päähän. Jos nostetaan rautaa, laitetaan perkeleen isot raudat kiinni, niin homma on tehokasta. Salihommissa tärkeää on vaatteiden toimivuus ja ventilaatio, koska tehokkaassa salihommassa tulee muuten kuuma. Tästä syystä olen tupannut pitämään shortseja jalassa, kun ne jalassa hikoiluttaa vähemmän. Shortsit jalassa pystyy samalla näyttämään kömöille salavaivihkaa tukin paksuista pohjetta ja mustaa jalkakarvoitusta. Sellainen on kuulemma viekottelevaa, näin ne sanovat.
Kuvassa uudet salishortsini. Tavoistani poiketen nuo on tuollaista kollegekangasta, mitä en yleensä suosi, koska se tuo minulle mieleen housuihin laskemisen. En tiedä yhtään, mistä olen moisen mielleyhtymän saanut, mutta niillä korteilla pelataan jotka on jaettu. Shortsit ovat tummanharmaat ja niissä on tuollainen vaaleanvihreä skraidu tuossa taskun holleilla. Hyvä juttu, kait. Pääasia, että ovat tummat, painoista irtoaa nimittäin välillä ruostetta, ja se näyttäisi vaaleissa shortseissa ihan kamalalta.
Shortsien ostaminen oli vähän herätehommia, tosin oli varmaan jo aikakin, kun vanhoissa shortseissani on etumuksessa levytangon karhennusten tekemiä reikiä. Tarkennukseksi niitä tulee jos tekee olankohautuksia levytangolla, mutta ette te sellaisesta mitään tiedä kummiskaan. Ei liene yllätys, jos mainitsen että shortsit eivät maksaneet juuri hittojakaan, mutta vain boastaileva tonto laittaa hulluna rahaa vaatteisiin, jotka päällä hikoillaan kuin sika naama irvistyksessä.