Lowest of the low, all time low-kravatti

Käydessäni vuosia sitten toiviomatkalla Tampereella, törmäsin juna-aseman kupeessa olevassa karaokeravintolassa kaverin kaveri Nissiseen, joka oli tolkuttomasta humalatilastaan huolimatta tyylitajuinen ja tahdikas veikkonen; Nissisellä oli nimittäin päällään muistikuvieni mukaan törkeä, valkoisilla ja keltaisilla pystyraidoilla kuvioitu lyhythihainen kauluspaita ja kaulassa roikkui helvetin ruma kravatti. Muistikuva humalaisesta Nissisestä kravatti kaulassa paloi näköhermoihini ja olen jo kauan pohdiskellut, riittäisikö itsevarmuuteni ja mojoni vastaavanlaisen suoritteen tekemiseen, pystyisinkö samaan kuin Nissinen. Tänään otin ensiaskeleen Nissisen tietämättään minulle viitoittamalla tiellä.

Kaupassa kravattiosastolta silmiin pisti näky, josta seurannut inspiraatio oli tajunnanräjäyttävä. Alelaarissa lojui huonolla tavalla  70-luvulta vaikutteita saaneita kravatteja, joiden hinta ei todennäköisesti kattanut niiden valmistuskustannuksia. Ostopäätös oli yhtä helppo tehdä, kuin satavuotiaan tyrmääminen nyrkkeilyottelussa. 

Hankkimani kravatti on halpa, ja sen kyllä huomaa. Kravatin ainoa funktio on osoittaa, että sen käyttäjää ei kiinnosta paskaakaan, aivan kuten Nissistä ei kiinnostanut sinä alkoholinhuuruisena talvilauantaina iltapäivän tienoihin. Slloin kun ihmistä ei kiinnosta paskaakaan, hän on itseasiassa sosiaalisen pyramidin huipulla, koska tämän olotilan saavuttanut ihminen alkaa yllättäen kiinnostamaan muita ihmisiä, joita luonnollisesti askarruttaa se, miksi tätä yhtä ei kiinnosta paskaakaan. Kiinnostuksen täydellinen puute laittaa muut miettimään, tietääkö tämä yksilö jotain mitä muut eivät tiedä, onko hän kenties ratkaissut elämän salaisuuden, piin likiarvon viimeisen luvun vai onko hän vaan jotenkin muuten alfa.

Kuvassa todellinen löytö, low-life scum-kravatti numero uno. Hintalappu on yhä kiinni muovissa, 1,6€ joka on jotakuinkin melkein sama kuin vanha kymppi. Tämä päällä voi huoletta olla lähiökapakan kuningas ja karaoken valtias. Bundolo! Kreegah! Semisti värisokeana en ryhdy erittelemään kravatin kaikkia värejä, sanotaankin näin, että kyseessä on vaalea viirukravatti. 

Varoituksen sana, halpojen ja mauttomien ravattien käyttämisessä on se riski, että antaa vahingossa sen kuvan ihmisille, ettei omaa rahaa eikä tyylitajua, mikä on taasen huono yhdistelmä, mikäli kömöhommat kiinnostaa. Humpan juoni on siinä, että pitää osata näyttää siltä ettei kiinnosta paskaakaan. Helppo homma, apinakin osaisi.