Pott...pyöräilykypärä

Ankeassa arjessa vellominen ja itsesäälissä rypeminen, siinä ovat suomalaiset kansanhuvit. Tämän lisäksi katsantokanta about kaikkeen on lähtökohtaisesti negatiivista, mistä malliesimerkin antaa juuri äsken lukemasi rivit. Koska kaikki ei oikeasti ole paskaa eikä ennen ollut paremmin, nyt käännetään posivaihdetta silmään ja vaihdetaan tyylilajia mollista duuriin. Hip hei! Kun ihmisellä on elämän perusasiat kunnossa, ihminen ei myöskään sorru surkutteluun niin helposti. Maslow'n tarvehierarkian ihan alimman portaan on perustarpeet, eli syöminen ja paskominen, ovat melko helppoja täyttää. Jos tässä ei pärjää, todennäköisesti vaan kuolee. Toisella askelmalla on turvallisuus, ja tämän kirjoituksen aihepiiri sivuaa tätä kakkos-, eli B-rappua. Se on hyvä rappu.

Elämässä on nykyisellään tiettyjä turvallisuuteen liittyviä normeja, jotka eivät ole oikeastana ollenkaan pahasta. Turvavyön laittaminen ja liikenteen nopeusrajoitukset lienevät hyviä esimerkkejä, periaatteessahan homman voisi ulkoistaa vastuun suhteen myös yksilölle, mutta koska ihminen on kollektiivisesti tonta/tonto, niin ruumiitahan siinä tulisi. Todennäköisimmin ensimmäisenä itkemässä ja yhteiskunnan vastuuta tapaturmista olisivat todennäköisimmin vaatimassa samaiset kaiffarit, jotka huutavat yleensä ensimmäisenä sitä, kun yhteiskunta rajoittaa heidän oikeuttaan juosta munasillaan pitkin katuja, siinä missä kukaan ei olisi suojelemassa niitä viattomia sivustakatsojia, joiden näköhermoja kyseinen särkisi.

Kypärän käyttäminen pyöräillessä on sellainen asia, mitä ei ole vielä lailla normitettu mutta varmaan pitäisi. Se on nimittäin sellainen homma, että se kypärä saattaa säästää hengen, jos vetää kispalla pahasti turvat. Allekirjoittaneella kypärän hommaaminen kesti kauan. Päällimmäisenä syynä tähän oli varmaankin se, miltä se kypärä näyttää päässä, mikä on tonto syy. Jahka yleistyvät lisää, se kypärätön jamppa näyttää omituiselta. Nii.

Kuvassa hommaamani fillarikypärä, olisin ostanut aatteen värisenä, muttei ollut kokoja. Onhan tuokin ihan päheä väri, kait. Kypärämalleista en tiedä mitään, kait se pitää valita semmoinen mikä omaa silmää miellyttää. Itsehän menin sillä, mikä näytti vähiten pahalta. 

Palaten kirjoituksen alkupuolella mainittuun Maslow'iin ja turvallisuuteen, nyt kun toinen rappu on vielä paremmassa kondiksessa, pitää siirtyä asioissa eteenpäin. Se tarvehierarkian kolmas rappu on sitten seuraavana, eli läheisyys ja rakkaus (ts. kömö-/nahkahommat), jotka ovat suht' hyvässä reilassa, ihan siis elvistelemättä todeten. Se on ihmisille tärkeää, että on paikka johon mennä rakastamaan. Kolme hierarkian rappua kun on täynnä, se riittää, sillä seuraavana tulevaa arvostusta ei suomalainen mies kaipaa, koska suomalainen mies ei arvosta ketään, eikä etenkään itseään. Estetiikka on joidenkin pilipali-ihmisten höttö-katto-yläkäsitteitä (samoin kuin moraali on kivilaji) ja itseään voi toteuttaa vaikka tekemällä iltapalaksi makkispekkikset.