Kesäkengät

2010-luvun ajassa elävä mies ei tarjoa, hänelle tarjotaan. Tästä samasta syystä myöskään kaksi ajassa elävää, miehistä sillä lailla pitävää miestä, eivät ikinä tarjoa juomia toisilleen, paitsi jos on toisen vuoro mennä tiskille. 2010-luvun mies on hetkessä kiinni oleva metropoliitti, jonka habitus istuu tilanteeseen kuin katolinen pappi rippituoliin. Jotta menee läpi kanssaihmisille uskottavasti 2010-luvun miehenä, vaatetuksen tulee olla aina kohdallaan. Ajankuvaan ja vuodenaikaan sopimaton pukeutuminen aiheuttaa nimittäin maineelle pahan kolauksen nopeammin, kuin ehtii sanoa setämies. 

Paras ostos on yleensä sellainen ostos, jonka tekee vähän vahingossa, kun sattuu olemaan massia yllä. Kömötkin tykkää sellaisesta itsevarmasta massimiehestä. Jos menee ostelemaan juttuja ihan asioikseen, niin tasan ei muuten löydä mitään. Tästä vankkana todistusaineistona se, että minäkin löysin kesäkengät ihan vaan kun olin kenkäkaupassa aveccina.

Hesalaiset sanovat kenkiä skloboiksi, mikä on uskomattoman hankala sana lausua kolmen promillen humalassa (kolmen promillen humalassa tosin mikä hyvänsä sana on hankala lausua). Kengät on kuitenkin tärkeä juttu olla, etenkin kun asustaa näin pohjoisessa sijaitsevassa ja kylmässä maassa. Neljä vuodenaikaa tekevät sen, että ympäri vuoden ei voi olla nahkanaruilla jalan ympäri sidotut kuutinnahkariekaleet jalassa, joten 2010-luvun hedonisti-metropoliitilla pitää olla myös kevyempää jalkinetta olemassa. 

Kuvassa kesäkenkäni, mukavasti tummansiniset. Koko on 41, ja kuten pienijalkaisista miehistä yleisesti puhutaan, heillä on myös pienet kengät. Kesäkengät ovat kankaiset ja hyvät. Oikea kenkä on ikävästi hangannut akillesjänteeseen Horuksen silmää suuremman hiertymän, mutta kyllä se siitä lähtee, kun vaan jaksaa käyttää rakkolaastaria. Ostin kengät noin kolmen minuutin harkinta-ajalla, mikä on ruhtinaallinen aika ostopäätökseen. Vähän saatoin kokeilla vasenta kenkää jalassa, mikä perhana ei paljastanut, että toinen kenkä se hiertää minkä ehtii.

Kesäkengät on hyvä olla, jos ne ovat oikeanlaiset, ne menevät niin patikalla kuin kuunarin kannella skoolatessa. Kesäkenkien merkillä ei ole tosiasiassa paskankaan väliä, koska kenkien merkkiä katsovat tarkasti vaan siinä määrin pinnalliset ihmiset, että niitä on se kaksi prosenttia väestöstä. Nämä vempulat ovat vielä sellaisia, että kuppaavat merkkikenkäihmiseltä velatkin, jos vaan kuppaamaan pääsevät. Toisekseen ne kahdensadanviidenkympin merkkikengät ottaa kuitenkin kolhua osuessaan kärki edellä rappuseen, mikä taasen harmittaa aika pirusti enemmän nousukasta oikeistokommaria kuin harmittaisi kolmenkympin sklobot jalassa tallaavaa hedonistirenttua.

Lifestyle: Napashotit

Sikailuun ja siihen liittyvä hedonismilla voi olla negatiivinen vaikutus ihmisen elämään, tai ainakin muiden suhtautumiseen kyseiseen yksilöön. Edellä mainittuja harrasteitahan voi toki toteuttaa myös olematta töykeä toisia kohtaan. Omassa elämässäni olen kuullut useita tosielämän tarinoita tälläisestä boheemista porsastelusta, joista mainittakoon taksilla ajaminen kävelyvauhtia ja juttelu kavereiden kanssa ikkunasta samaan aikaan (kompromissi siitä, kun taksiasiakas ei jaksanut kävellä, kaverit eivät jaksaneet mennä taksilla, ja sovittuun lisähintaan taksi ajoi kävelytahtia), tarjoilijan seisottaminen pöydän vieressä kaatamassa konjakkilasit aina piripintaan kun asiakkaat otti hörppyä, sekä sellainen hillitön ihmisihokontakteihin sotkeutuminen, vaikka ei olisi edes tarkoitus. Pointti lienee siinä, että jokaisella sattuu joskus eteen se hetki, kun tuntee olevansa ihan keisari, ja innostuksessa tulee hiukan huikenneltua. Pääasia, ettei ole töykeä toisia kohtaan, ainakaan pahasti ja tahallisesti. Humpan juoni on kuitenkin siinä, että aina välillä hullu nuoruus ottaa otetta ihmisen selkänahasta, eikä siinä sinällään mitään väärää ole. 

Nuoruuteen itsessään kuuluu välillä sellaiset kaiken maailman soidinmenot, riiaukset ja kukkotanssit. Niin miehet kuin naisetkin pörhäyttävät ajoittain henkiset riikinkukon takahöyhenensä auki ja antavat palaa, baby! Vaikka nämä huikentelut ovat suoremmin nuoruuden intoon liitännäisiä juttuja, kyllä niitä tekee ihan aikaihmisetkin. Yksi näistä hullutteluriiteistä on napashotit, jotka olivat kuumalla 80-luvulla kovaa huutoa, mutta kokivat talouden ylikuumenemisen, internetkuplan ja 90-luvun alan laman myötä hetkittäisen hiipumisen ennen nousemistaan uuteen renessanssiinsa näin 2010-luvulla. Napashotit on hyvä juttu. Ei ole vaikea kuvitella koko päivän neuvotellutta ammattiliittojohtajaa ottamassa napashottia rentoutuakseen liiton saunalla ja karjahtamassa "Tarzan Bundolo!". Ei ole vaikea nähdä useampaa yrityksen keskijohtoon kuuluvaa henkilöä nauttimassa napashotteja kollegansa navasta firman pikkujouluissa, oma tai jonkun muun kravatti Rambo-nauhana. Ei ole vaikea kokea työnaista ottamassa kirkasta ja kirpeää perjantaikopsuaan armaansa navasta kodin turvassa. Napashotit ei tunne luokkarajoja, eikä sukupuolten välisiä eroja. Mitä nyt miehillä on keskiverrosti varmaan vähän naisia isommat ja karvaisemmat navat, paitsi jos on tyrä tai jos on klooni.

Kuvassa herkullinen napashot tarjoiltuna suolareunuksen kanssa. Voi olla suositeltavaa, että ei käytä napashotin juoma-alustana miestä, tai ainakaan yhtä mahakarvoituksella siunattua tapausta kuin kuvan malli. Mikäli nauttii napashottina tequilaa, ei kannata jättää sitruunaa tuohon tarjoiluastialle, kun se saattaa muuten osua juodessa kirvelevästi silmään. Toisin kuin siinä biisissä lauletaan, tequila on varsinaisesti vähän huono juoma napashotteihin, koska ainakin ne kotimaassa myynnissä olevat silverit ja goldit on aika hirveää evästä. Joku sellainen pastillinen juoma tarjoaa paremman laksatiivipitoisuuden ja jättää vatsan myös kivan tahmeaksi.

Kuvassa napashotteihin erinomaisesti soveltuva marjakossu, jota jokaisella isänmaallisella suomalaisella pitäisi olla viinakaapissaan (ei tarvinne erikseen mainita, että jokaisella isänmaallisella suomalaisella on myös viinakaappi, vaikka lasiin sylkisikin). Marjakossun edustalla tuollainen pullonsuuhun laitettava kaadin, joka on siis aivan must-juttu, jos nauttii ajoittain napashotteja. Muutoin on nimittäin isona riskinä lutrata arvokkaat juomat astiana toimivan henkilön päälle.

Jos siis eteen tulee hetki, jossa mietityttää napashot vai ei-napashot, kannattaa aina tarttua hetkeen ja mennä sillä napashotilla. Voi nimittäin olla, että se hetki ei enää koskaan palaa, kuten joskus on käynyt. Ei ihmistä ole napaansa katsomista. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä myöntää, että tuo napashottien 80-luvun suosio tuli vedettyä ihan hatusta, sillä blogisti oli niihin aikoihin sen ikäinen, että napa ei ollut kehittynyt riittävän suureksi toimiakseen juoma-astiana. Lisäksi He-Man ukot oli vielä silloin napashotteja kiinnostavampi juttu.