sunnuntai 16. elokuuta 2015

Loppuunkulutetut kesäkengät

Vaatteet kuuluu käyttää loppuun asti, jos ei toimi näin, on luontoa vihaava oikeistolainen kommunisti. Kunnollisena ihmisenä käytän vaatteet aina siihen pisteeseen, kunnes joku kömö viskaa ne menemään, mahdollisesti vielä niin etten itse edes huomaa koko asiaa. Toinen juttu on siinä, että kuluneet vaatteet istuvat paremmin. Tästä kyseisestä syystä saatan ajoittain näyttää Ryysyrannan Joosepilta ja Rappio-Ranelta yksittäisten vaatekappaleiden suhteen. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa hipsteröintiin, sillä kyse on ensisijaisesti laiskuudesta, mukavuudesta ja ekologisuudesta, eikä mistään fashion statementista, jossa hyväosainen kaataa roskapöntön päälleen ollakseen hip ja in.

Yksi näistä vaatekappaleista, jotka kulutan yleensä suhteellisen loppuun on kengät. Ne kuluvat käytössä väkisinkin, ja kukaan ei omista niitä ihan hulluja määriä, ellei sitten ole oman elämänsä Imelda Marcos. Ne sanovat, että joillain kömöillä saattaa olla kaapissaan kenkiä, joita ei ole varsinaisesti käytetty koskaan. Tämä lienee totta, itsekin olen joskus ollut sekaannuksissa tämän tyyppisiin nahkoihin.

Hankin muutama vuosi sitten sellaiset halvat kesäkengät, joita oli tarkoitus käyttää lähinnä kesällä. Näin tuli myös tehtyä ja tällä hetkellä kengät alkavat olla sen näköiset, kuin ne jalassa olisi kävelty jalkaväkimiinaan. Vielä on kesää jäljellä, kuten karmea käärme-eläimen mukaan nimetty humppapumppu tarinoi hittibiisissään, ja siten myös kesäkengät saavat olla hetken käytössä ennen elinkaarensa loppua. Ajattelin järjestää kengille viikinkihautajaiset, eli poltan ne merelle lasketussa veneessä puolisonsa kanssa.
Kuvassa kalkkiviivoja lähestyvät kesäkenkäni kuvattuna junassa. Kengät ovat tuollaiset rennot ja kevyet, värinä vaaleanruskea. Kengät kärkien materiaali halkeilee ja repsottaa, näyttää vähän kuin kenkiä oliai ammuttu haulikolla etäältä. Kengät ovat kiinni hobittijaloissani, jotka näkyvät kuvan alaosasta puoleen väliin. Farkkujen lahkeet ovat käärityt, johtuen lähinnä siitä että ei ole järkevää valmistaa teollisesti farkkuja mittasuhteella persjalkainen.

Kevyiden kesäkenkien ei varsinaisesti tarvitse olla mitään kallista merkkiä, sillä kesällä tulee kuitenkin rymyttyä, ja rapatessa kengille roiskuu punaviiniä, Australialaista Shiraz-Caberneti:ia. Knoppitietona sellainen, että ranskikset kutsuvat Shirazia Syrahiksi, mokomat baskeripäiset patonginpurijat. Kevyet kengät eivät muutenkaan kestä iskua, joten paras vaan suosiolla ostaa sellaiset halvat paskat, joille järjestää sitten viikinkihautajaiset parin kesän jälkeen. Kömöjä ei kengät kiinnosta, ja jos on sellaisia kömöjä joita kiinnostaa, ne kannattaa passata suosiolla, sillä sellaiset kömöt käyvät kalliiksi lompakolle.