Saunan tekstiilit ja kalusteet

Kolmenkympin ylittämisen myötä tullut tarve tasaannuttaa ja vakiinnuttaa elämää ajoi ihmisen saunalliseen asuntoon, mikä nyt on toisaalta ihan ymmärrettävää myös aiemmassa elämänvaiheessa, sillä sauna on hyvä. Saunassa synnytään, saunassa virkistäydytään, saunassa rentoudutaan, saunaan kuollaan. Tässä mielessä sauna on suomalaiselle vähän kuin vuoret vanhalle intiaanille. Jos saan ikinä kotona sydänkohtauksen, yritän kömpiä ylälauteelle korisemaan. Jos nirri sitten lähtee, hyvällä lykyllä saunaan kuolemista ruvetaan kutsumaan termillä "tehdä Mikot".

Saunan sisustamisesta on nihkeä puhua, kun kyseisen huoneen kalusteet on yleensä aika kiinteitä. Kiuas on kiuas ja puulauteet puulauteet (myös metallilauteita voi harkita jos on hardcoremasokisti). Saunaan voi kuitenkin hommata muutamia pikkujuttuja, joilla saa tehtyä ilmettä pienellä vaivalla. Toinen näistä jutuista on laudeliina, toinen taasen kiulu ja koussikka, joka myös löylykauhana tunnetaan.

Minun kiuluni ja koussikkani ovat edellisen asukkaan peruja, koska en ole saanut aikaiseksi hankittua uusia ja mikäli joskus pariudun, ne valitaan kuitenkin puolestani, koska sellainen on kömöillä tapana. Kuva puhukoon kiulun ja koussikan ulkonäön suhteen puolestaan. Laudeliina on sellainen peruslaudeliinan värinen, mutta humpan juonena on viininpunaiset raidat, jotka koristavat laudeliinan kumpaakin laitaa.

Kuvassa saunajuttuni, tarkemmin siis vaaleanpunainen kiulu-koussikka-kombo ja punaviininvärisillä vauhtiviivoilla somistettu laudeliina. Jos olisin viitseliäs, hankkisin hienomman kiulun, mutta kun en ole, niin en ole. Koska nyt eletään 2000-luvulla, vaaleanpunainenkin menee ja lisäksi machomies-identiteettini on riittävän vahvaa tekoa (kovaa kuin titaani) kestääkseen tämän asian. Laudeliina oli muistaakseni suurempi ennen kuin pesin sen, saattoi kutistua pesussa, mokoma Juudaksen ja Brutuksen sukulainen. Pyykkiähän nimittäin pestään vain kahdessa eri erässä, valkoiset erikseen ja muut erikseen. Materiaalilla ei ole väliä, koska sellaista materiaalia mitä ei voi pestä koneessa, ei ole järkevää ostaa. Pragmaattisuus ennen kauneutta.

Kuvassa sauna ylälauteilta kuvattuna. Ovi on 70-lukulainen (oikeasti en tiedä onko vuosikymmenen suhteen näin, mutta mutu-tuntuma on vahva) ja juomutettuine, keltaisine lasineen oikeastaan aika hieno. Itsesuojelun ja selviytymisen kannalta on silkkaa plussaa että oven läpi näkyy hahmo, jos suihkuhuoneeseen hiipii psykopaatti, kun on saunomassa. Lamppu on pyöreä ja kirkas, mikä on sekin hyvä, sillä itse en arvosta hämyisyyttä niin paljoa (psykopaatti voi vaania myös valmiiksi saunan nurkassa, jos on todella hämärä). Hämärässä ei oikein näe, ja lisäksi masentuu minuuteissa.

Kuvassa kiuas, aika perusmallia. Hankin juuri uudet kivet, jotka ovat aivan vastaavanlaiset kuin kuvassa, koska olen pihi, laiska ja mielikuvitukseton kiukaiden suhteen. Pääasia että lämpenee ja sihisee, kun kiville heittää vettä. Tässä mielessä kiukaan kivet reagoivat veden päälle saamiseen aivan kuin kömöt. On myönnettävä, että en ole tätäkään oikeasti kokeillut, kun en omaa kuolemanviettiä. Toinen mahdollisuus on, että käy kuin Ihmemaa Ozissa.

Semipitkähihainen paita

Yläruumiin verhoaminen on yleinen käytäntö länsimaisessa kulttuurissa, itseasiassa paljas ylävartalo on julkisella paikalla harvemmin suotavissa oleva asia, ellei sitten satu tuntemaan jotain Scandinavian Hunksin jäsenistä. Mieshenkilöt verhoavat ylävartaloaan yleensä "paidalla". "Paita" on hyvä. Naiset tykkäävät yleisesti miehistä joilla on paita päällä, ellei mies sitten satu kuulumaan tämän bloggauksen ensimmäisessä lauseessa mainittuun ihmisryhmään. "Paita" suojelee suojelee myös kylmältä. Paidan sivuosissa on käsiä varjelevat hihat, tosin myös hihattomia versiota paidoista on olemassa. 

Hihoja on kolmenlaisia: lyhyitä, semipitkiä ja pitkiä. Hihattomuutta ei lasketa hihapituudeksi. Naisten paidoissa hihojen semipituus ei ole samanlainen kauhistus kuin miestenpaidoissa, mutta naistenpaitatietoutta mies tarvitsee yhtä paljon kuin keripukkia, mikä on muuten vekkuli nimitys taudille joka tappaa hoitamattomana. Tämän jälkeen lienee sanomattakin selvää, että mikäli aikoo ostaa jollekin kömölle jotain kivaa, ei kannata ostaa paitaa.

On myönnettävä, että semipitkähihainen paita on hipsterivaate, ja hipsteriys itsessään on yhtä siisti juttu kuin sukupuolitaudin nappaaminen. Semipitkähihaisen paidan kohdalla hipsteriefektin negatointi onnistuu ylittämällä painoindeksilukema 27 niin, että kerätty ylivoima ei ole kertynyt yksinomaan vatsan seutuville. Hipster ei voi olla ihmispanssarivaunu. Hipsterimieheksi erehtymiseltä välttyy myös käymällä oikeissa töissä (oikeita töitä ovat mm. sellunkeitto, LVI-hommat sekä taloushallinto), nostamalla vähintään oma paino penkistä (minkä tekee muuten meidän mammakin) ja ajamalla naamakarvoitus useammin kuin kerran kuukaudessa (maitohaivenet voi myös pyyhkäistä pois karkealla paperilla). Naisten kohdalla pätee samat kriteerit, paitsi naamakarvoja ei tarvitse ajaa ollenkaan, eikä penkkipunnertaa (tämä on korvattu 2400 metrin tuloksella Cooperin testissä).

Kuvassa semipitkähihainen paita, niin ryppyisenä kuin luoja on sen tarkoittanut olevan. Rypyistä pääsee eroon pukemalla paita, paidan pitää tuntua päällä. Hihojen suissa on huippumodernit, valkoiset, napeilla toimivat hihanlyhennysjutut. Paidassa on myös valkoinen kaulusjuttu, joka estää sen ettei ihoa näy liikaa; nyt ei eletä enää 70-luvulla ja harva mies on kuitenkaan Burt Reynolds nuorena, paitsi tietenkin Burt Reynolds 40 vuotta sitten.

Summa summarum, tämän ajatusten Kymijoen lopullisena tarkoituksena oli täsmentää että hipstervaatteet ovat käyttökelpoisia, mikäli vaan niitä ei käytä samalla lailla kuin hipsterit ja kun ei pukeudu täysin hipsterlookin mukaisesti. Kaikki tietänevät mitä tarkoitan hipstervaatteilla, joten en ryhdy tarkentamaan asiaa. Edellinen kehoitus ei kuitenkaan tarkoita että kannattaa ylipäänsä pukeutua hipstervaatteisiin, sillä se on kuitenkin kahdeksas kuolemansynti. Paheiden määrän ollessa vakio, jotain syntejä kuuluu kuitenkin tehdä ja kuolemansynti on aina kuolemansynti. Seitsemästä alkuperäisestä oma suosikkini on kaikessa absurdiudessaan mässäily.