Kevään ihmekalusteet

Kevät toi, kevät toi muurarin ja nosti talvella jäälle hoipparoineen rantojen miehen pintaan lillumaan. Tämän lisäksi kevät toi hämmentäviä kalusteita asuntoon. Hämmentävyys on vielä osaltaan ok, sillä se ei ole sama kuin inhotus; hämmennyksen vallassa on oikeastaan hyvä elää. Yksin elävän heteromiehen asunto on monesti feng shuin suhteen karmeammassa olotilassa kuin luonnontilassa oleva luola tai viranomaisten pakoilua varten kaivettu maakuoppa. Tässä mielessä nahkojen hankkimat jännät kalusteet tuovat aina parannusta, kunhan kalusteiden määrää rajataan jollain lailla. Mikäli naismainen kalustaminen kattaa yli 80 %:a asunnon kalustekannasta, on vaarana että asunto alkaa näyttää kuvastoasunnolta ja mikäs siinä, paitsi että kuvastojen asunnoissa ei kukaan oikeasti asu ja elä.

Kuvassa arkku, kaluste jota yksikään mies ei hanki omatoimisesti itselleen, vaikka kyseinen sisustuselementti on kaikessa massiivisuudessaan ultramiehekäs. Sisustusarkku on siinäkin mielessä hyvä kaluste, että sen päälle voi kerätä käsittämätöntä roinaa ilman että asunnon kömö vetää hillittömiä kilareita. Lisäksi jos sattuu ihan vahingossa murhaamaan jonkun asunnossa ja joutuu hävittämään ruumiin kun ei kehtaa vaivata poliisia ihan pikkujutuista, arkussa on huomattavasti mukavampi ja vähemmän huomiota herättävämpi kantaa raato muualle kuin vaikkapa mattoon rullattuna, kun huomattavan painava matto herättäisi kumminkin kysymyksiä.

Kömöt tuovat yleensä muassaan kalusteita ja kamaa, mitkä luovat kodikkuutta. Henkilökohtaisesti tykkään tietynlaisesta kodikkuudesta, koti ei saa olla tyyliltään yhtä hengetön kuin leikkaussali (yhtä puhdas se ei taatusti ole). Kömöjen tuomat hämmentävät kalusteet auttavat kodin pysymisessä miehekkäänä, sillä niistä ei aina pysty täysin sanomaan, oliko kalusteen hankkinut henkilö Aatami, vai hänen kylkiluustaan veistelty veitikka.

Kuvassa pygmikokoisten ihmisten pikkujakkara, jolla voi ottaa kamaa kaapeista joihin ei ihan yllä. Tämä on  funktionaalista kalustamista parhaimmillaan ja oikeasti hyödyllinen kapistus, varsinkin kun olen 190 cm pitkä luistimet jalassa ja sulka päässä. 

Kuvan tuoli ei ole vasta asuntoon ilmestynyt, vaan esimerkki siitä kuinka kulmaraudalla ja ruuveilla korjataan näppärästi tuoli, joka ei tahtonut pysyä liitoksissään. Tosimies ei laita kulmarautoja sisäpuolelle, eikä myöskään lähde asioikseen hankkimaan vähemmän tuolin väristä poikkeavia kulmarautoja rautakaupoista. Korjaustyö tehdään niillä välineillä mitä itsellä sattuu tarpeen iskiessä olemaan saatavilla. Ei pokerinpelaajakaan rupea kortteja omine lupineen vaihtamaan.

Kalustekaupoissa kiertäminen tuottaa monesti miehelle umpisuolen puhkeamiseen verrattavaa tuskaa (Minulle ei tosin ole moista käynyt, kun en omaa moisia paskageenejä. Se kuulemma kuitenkin sattuu kuin synnytys, mitä en ole myöskään suorittanut). Tästä huolimatta kannattaa joskus olla mukana, jotta pystyy ujuttamaan kömön päähän ajatuksen jostain hämmentävästä kalusteesta. Vaikka sota on jo hävitty, pieni vastarintaliike on hyvä pitää elossa.

Pro-miehen lasisto

Ihmisellä ei voi olla liikaa juomalaseja asunnossaan, eritoten kristallisten vastaavien omistaminen kertoo ihmisestä, että hän tajuaa jostain jotain. Jos heikko likviditeetti ajaa minut tilanteeseen, jossa pitää valita, käytänkö vähäiset valuuttani ruokaan vai kristallilasistoon, valinta on helppo; hetkellisesti voi elää aina kristallilasiin kurarapakosta pyydystetyllä sadevedellä, verensokeri taas pysyy mukavasti ylhäällä ravintoloista taskuun sujautetuilla sokeripaloilla.

Itselläni on kohtuullisen kattava lasivaranto, tosin kun olen pääsääntöisesti tehnyt hankintoja ajatellen omia nautintokokemuksia kotona, minulta löytyy tietyissä lasimalleissa vain yksittäiskappaleita. Jos kutsuu ihmisiä ruokailemaan ja juomailemaan, kukaan ei odota että kutsujalla on juomavalikoimaan täydelliset sopivat lasisetit. Oma lähiystäväpiiri koostuu pääosin enemmän tai vähemmän alkoholiin mieltyneistä henkilöistä (Kyllä, te kyllä itse tiedätte että asianlaita on näin, turha yrittää elää itsepetoksessa. Henk.koht. sentään myönnän nauttivani ajoittaisesta päihtymisestä, kuten myös Raamatun Nooa, joka samaisen kirjan mukaan mm. sammui munasillaan telttaan.), jotka juovat kyllä juomansa, vaikka se tarjoiltaisiin kaulasta särkyneestä pullosta tai teräväreunaisesta säilykepurkista. Kyllä se soppa hyvälle maistuu, vaikka huulista ja kurkun sisäpinnasta vähän verta tulisikin.

Kuvassa punaviinilasipatteristoni vasemmalta oikealle: Kuopion viinijuhlien Portugali-vuoden lasi (En käynyt itse juhla-alueella, taisin löytää lasin jostain baarista.), Tommi Tabermann-viinilasi (Hieno mies ja taiteilija. Lasissa lukee "Viimeiseksi sanaksi suudelma on paras." Minusta on hämmentävä ajatus sanoa perinteisen "Morjens!":in sijaan "Suudelma.".), Riedelin Vinum-sarjan Chianti-lasi (Mikä oli hämmentävä ostos, kun en kuuri juo chiantia.), sekä saman sarjan Bourgogne- ja Bordeaux-lasit (Mitkä ovat oikeastaan lasien Rolls Royceja (tai Wayne Gretzkyjä jos on jääkiekkohenkilö.). Lasien kuninkaat vetävät helposti sisälleen yli puoli pulloa viiniä, niillä voi kätevästi koijata kömöä sanomalla ottavansa vain muutaman, ja tarkoittaen tällä oikeastaan koko pullollista. Less is not more, more is more.)

Kuvassa Yksinäinen-Ylermi, eli toisin sanoen valkoviinilasistoni. Laatu korvaa määrän, kuvan lasi on Riedelin Vinum-sarjan Sauvignon Blanc-lasi. Sauvignon Blanc on valkoviinirypäleiden universumin mestari, josta valmistetut viinit ovat parhaimmillaan niin kirpakoita, että hampaiden muovipaikat sulavat (Toisin kuin kestävät ja esteettiset amalgaamipaikat, jotka koristavat takahampaitani.). Sauvignon Blanc maistuu vihreille asioille, kuten nokkoselle, karviaisille ja ruoholle. Selkeät maut ovat aina muodissa, toisin kuin hentosuisille tissiposkille suunnatut, peruspehmeät mitäänsanomattomuudet.

Kuvassa perusviinilasijantterit, vasemmalla Ikean paskaviinilasi (Palvelee tarkoitusta jos haluaa juoda viiniä maistelematta. Käytön jälkeen lasin voi kätevästi heittää venäläisittäin paskaksi takkaan.), oikealla Riedelin Ouverture-sarjan punaviinilasi, joita minulla on itseasiassa vierasvaraksi asti. Erittäin hyvä ja monikäyttöinen peruskristallilasi.

Kuvassa Ikean paskakuoharilasini. Siitä voi juoda kuoharia tai peräti samppanjaa, jos haluaa samalla haistatella porvariston hillitylle charmille. Jos kyseessä on jälkimmäinen tarkoitus, suosittelen lämpimästi lisäämään samppanjaan halpaa appelsiinituoremehua.

Kuvassa viskilasini kuvattuna divaanin käsinojalla, missä yleensä itseasiassa pidän viskilasia, kun nautin viskiä. Vasemmanpuolimmainen lasi on perusviskilasini, oikea taasen Riedelin Cognac Hennessy-lasi, josta tosin yleensä juon siis viskiä, kun se sopii kyseiseen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Viskin sekaanhan ei laiteta jumalauta jäitä, joten turha tulla avautumaan yhtään mistään On the rocks-lasista. Jos viskiin kuuluisi laittaa jäitä, ne olisi lisätty jotenkin ovelasti tehtaalla (En tosin keksi miten, mutta kun en ole fyysikko vaan muotiblogisti, minun ei kuulu keksiäkään.) Sellaiset valtavapesäiset konjamiinilasit on muuten ihan hanurista.

Keväisen vittumaisin terveisin,

MIKKO